Telinelähtötreenit kilpailulähettäjien kanssa antoivat pikajuoksijoille lajikarnevaalien aluksi monenlaista oppia, sillä tarkalla silmällä nuorempiaan seurasi myös pikajuoksija Lotta Kemppinen. Valmentajansa Mervi Brandenburgin kanssa vanhempien leiriläisten ryhmälle vinkkejä antanut juoksija on itsekin saanut pureutua juuri lähdön kehittämiseen viime kuukausina.
– Se on ollut tämän vuoden projekti, Kemppinen sanoo hymyillen.
– Ongelmanani on, että lähden tosi lyhyellä askeleella, ja pari ekaa askelta menee tavallaan hukkaan. Sitä on yritetty korjailla, että saisin kunnon kiihdytyksen. Olemme muuttaneet kulmaa, nousen vähän ylemmäksi. Toinen juttu on, että ihan tietoisesti yritän vähän pidentää askelta. Siinä on myös ollut kuminauha, kun ei halua piikkareilla astua kuminauhan päälle, sekin auttaa siihen, että saa pidennettyä askelta, Kemppinen kertoo.
Kemppinen on juossut tällä kaudella ennätyksekseen 11,50, joten juoksu on kulkenut. Missä kisassa lähtö on onnistunut erityisen hyvin?
– Jyväskylässä alkuerässä (11,81) oli varmaan paras lähtö tällä kaudella. Loppukilpailussakin oli hyvä, mutta se ei ollut niin hyvä. Alkuerässä pääsin rennosti vetämään, joten siinä tavallaan maltoin ottaa sen niin, että juoksu lähti kiihdyttämään hyvin. Se oli tähän mennessä paras, mutta toivottavasti vielä paranee kauden mittaan.
Lähtö on yksi asia Kemppisen kehityksessä, mutta taustalla on paljon muutakin: onnistunut harjoituskausi, keskittyminen pelkästään pikajuoksuun.
– Olemme päässeet kaikessa eteenpäin, tekniikkaan on keskitytty ja olemme saaneet ominaisuuksia eteenpäin. Joka osa-alue on mennyt eteenpäin.
Millaisia vinkkejä leiriläisille annoit ja mitä havaintoja teit?
– Tosi monella oli samoja ongelmia, että kun on tullut pituuskasvua, telineet on tosi lähellä. Pitäisi saada sinne tilaa. Aika moni laittaa selkää kyyryyn, pitäisi vaan malttaa pitää selkä suorana, että sieltä pääsee ponnistamaan ulos. Yllättävän nopeasti he pystyivät korjaamaan, Kemppinen sanoi iloisena.
Kemppinen ei ollut nuorten urheilijoiden ohjaustehtävissä ensimmäistä kertaa, sillä hän on toiminut seuransa HIFK:n eri-ikäisten junnujen ohjaajana. Juniorien kanssa toimimista hän pitää monella tapaa hyvänä. Se myös voi tuoda oivalluksia omaankin juoksuun.
– Saa antaa muille takaisin, kun on itse saanut niin monia vinkkejä itse, Kemppinen sanoo yhden ison plussan.
Eromäki viihtyy karnevaaleilla jo neljättä kertaa: ”Lähtöön olen saanut aika paljon vinkkejä”
Haukivuoren Kisailijoiden Jarmo Eromäki on 15-vuotiaana jo lajikarnevaalien konkari, sillä hän on mukana neljättä kertaa.
– Muun muassa lähtöön olen saanut aika paljon vinkkejä. Se on varmaan suurin, mutta kaikkeen on tullut neuvoja, hän sanoo.
Vinkeistä on ollut apua, sillä nuorukainen kokee lähtönsä parantuneen:
– Ainakin varmaan sen (olen saanut parannettua), etten enää istu siellä. Siihen on tullut voimaa, etten lähde sieltä kuin lehmä makuulta, vaan lähtö on paljon terävämpi. Mutta vielä pitää tehdä töitä, Eromäki sanoo.
Minkälaisia vinkkejä Kemppiseltä ja valmentaja Mervi Brandenburgilta tuli?
– He sanoivat, että selkäni on vähän pyöreänä, joten jos sen saisin suoraksi, lähtisi paljon paremmin juoksu kulkemaan.
Eromäen alkukausi on ollut hieno, sillä hän voitti YAG-kilpailuissa 100 metriä ja on pinkaissut ennätyksekseen jo 11,48. Hän on tällä hetkellä ikäisissään kotimaan tilastoykkönen.
Onko se yllättänyt?
– On! Olen tyyliin sekunnin parantanut viime vuodesta, hän naurahtaa kehitysharppaustaan.
Syyksi kehitykselleen hän arvelee harjoitusmäärän lisäyksen.
– Hiihto on siinä ohella ja pianoa soittelen silloin tällöin.
Minkälaista vastapainoa hiihto on?
– Kaikki sanovat, että se ei ole hyvä, eikä sitä välttämättä kannattaisi tehdä. Mutta se on osa harjoitusta, luomme peruskestävyyttä, että pystyn tekemään paljon treenejä ja palaudun niistä kunnolla, Eromäki sanoo.
