Ratakelaajien suorituskyvyn testisysteemissä otetiin kehitysharppa, kun Espoossa pidetty testipäivä täydentyi ensimmäistä kertaa lähtönopeus -ja kiihtyvyysmittauksella sekä Wheel Energy -yhtiön rengas- ja vanne- ja aerodynamiikka-asiantuntija Petri Hankiolan vinkeillä.
– Kiihtyvyysmittauksilla haetaan uutta dataa. Sitä halutaan myös aerodynamiikkaan, renkaiden rullaavuuteen ja rengaspaineisiin liittyen. Kilpailu kiristyy koko ajan, testipäivää vetänyt Suomen Urheiluliiton (SUL) parayleisurheilun päävalmentaja Mikko Peltonen muistutti.
Esport Arenassa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (Kihu) testaajan Tero Joutsenen johdolla uurastivat Leo-Pekka Tähti, Toni Piispanen, Henry Manni ja Amanda Kotaja.
– Tätä tarvitaan ehdottomasti. Puskaradiosta olen kuullut, että muissa maissa on vastaavaa testitoimintaa tehty jo meitä pidempään, Piispanen kiteytti testissä olleiden urheilijoiden ajatukset testitoiminnan kehittämisestä.
Espoon testipäivä sisälsi 3×10 metrin ja 3×40 metrin kiihdytystestin, lähtönopeus– ja vastuskelkkatestin, penkkipunnerrustehotestin sekä suorituskykyä mittaavan Mart-testin. Testipäiviä on vielä 2-3 ennen syksyn MM-kisoja. Ensi vuodelle niitä on suunniteltu neljä.
Lähdön ja kiihdytyksen kehitys söi ajasta yli puoli sekuntia
Piispanen on tehnyt yhteistyötä rengas- ja aerodynamiikkaspesialisti Hankiolan kanssa pidempään. Varsinkin viime syksynä alkanut projekti Piispasen lähdön ja sen jälkeisen kiihdytyksen parantamiseksi on tuonut näkyvää tulosta.
– Viime kesän EM-kisojen jälkeen Petri teki videolta analyysin ja totesi, että ensimmäiset 10 metriä on minulla selkeä kehityskohde. Sitä alettiin sitten tiimin kanssa kehittää systemaattisesti, Piispanen kertoo.
– Tehtiin aina pieni muutos ja katsottiin mitä mittarit näyttävät. Välillä tuli takapakkia ja sitten palattiin alkuun. Tuon työn ansiosta olen pystynyt puristamaan loppuajasta pois 0,5-0,7 sekuntia.
Ideaalikilpailussa Piispanen kiihdyttää rajusti 15-20 metriin, joka onnistuessaan vie hänet oman luokan kisoissa kärkeen. 20-40 metrin välissä tavoite on kasvattaa eroa muihin ja lopussa ylläpitää vauhti.
– Peteriä vastaan kisa ratkaistaan jo ekalla 40 metrillä, Piispanen sanoo ja viittaa belgialaiseen Peter Genyiniin, jonka kanssa hän on taistellut koko ajan paranevalla menestyksellä T51-luokan pikamatkojen voitoista.
– Luulin, että jos lähtöön ja siinä omaan kelausasentoon tehdään isoja muutoksia, se veisi pois kelauksen loppupäästä, mutta niin ei käynyt. Maksiminopeus on pystynyt hyvänä.
Tähdelle Espoosta pari vinkkiä mietittäväksi
Leo-Pekka Tähdellä on pitkä kokemus kaikkeen ratakelaukseen liittyvästä, mutta Espoon testipäivä toi hänellekin uusia asioita mietittäväksi.
– Hankiola heitti pari hyvää juttua kelausvanteiden löysyydestä. Hänestä minulla oli liian löysä vanne. Silloinhan vanne heiluu liikaa, alkaa aurata ja jarruttaa vauhtia, Tähti sanoi.
– Petrin silmään minun lyöntikään ei näyttänyt olevan ihan tasapainossa. Oikea käsi teki enemmän töitä kuin vasen. Näitä asioita pitää pohtia valmentaja Juha Flinckin kanssa.
Monissa muissa asioissa, kuten rengaspaineissa, moninkertainen arvokisavoittaja on jo löytänyt toimivan konseptin.
– Se on löytynyt kokeilemalla. Minulla on oma sapluuna kaikille ratapinnoille. Tiedän tarkasti millaiset paineet laitan. Esimerkiksi Berliinin EM-kisoissa viime kesänä rata oli todella pehmeä ja pistin siksi todella vähän ilmaa renkaisiin. Peukalolla kun koetin, renkaat tuntuivat melkein tyhjiltä, mutta hyvin se rullasivat, Tähti sanoo.
Tähti jos kuka tietää, että välineet ovat isossa roolissa, kun haetaan huippuaikoja. Kevätkesällä hän palasi isänsä Pekka Tähden tekemään kelaustuoliin, kun harjoituskaudella käytössä ollut uusi, tehdastekoinen malli ei täysin täyttänyt toiveita.
– Keväällä Sveitsin kisoissa alettiin valmentajan kanssa ihmetellä, että miksi minun startti on niin hidas. Jouduin tekemään todella paljon töitä, että pääsin 40-50 metrin jälkeen tietyistä kavereista ohi. Huippunopeus oli kuitenkin niin hyvä, että sillä olisi pitänyt syntyä 100 metrillä 13,6-alkuisia aikoja eikä 13,9 -aikoja, Tähti sanoo.
– Kun päästiin Suomeen, tehtiin testiä vanhalla tuolilla, ja huomattiin että siinä istuma-asento oli parempi ja palattiin siihen.
Testiuudistus oli Kotajan ja Mannin mieleen
Tähti näkee, että suorituskyvyn säännöllinen testaaminen on pätevä työkalu päivittäisvalmennuksessa. Samaa mieltä olivat Kotaja ja Manni, joille testipatteriston kehitys oli mieleen.
– Minusta on tosi hyvä, että testausjuttu kehittyy. Minulle testit kertovat, onko harjoitus purrut ja onko tehty oikeita asioita. Ja kun näitä on säännöllisin väliajoin, pystyy puuttumaan tekemiseen, jos siihen on tarvetta. Kaikki uudet näkemykset ovat hyviä. Tässähän pyritään koko ajan pois kaikista negatiivisesta liikkeistä kohti suoraviivaista ja hyvin kiihtyvää kelausta, Kotaja sanoo.
Manni toivoo, että testien tuomaa tietoa saadaan entistä tehokkaammin hyötykäyttöön. Itse seuraan tarkasti mitä ratakelauksesta maailmalla tutkitaan. Oman kelaustekniikan kehitystyössä hän on hyödyntänyt myös aiemmin Suomessa tehtyjä tutkimuksia.
– Olen myös tutkinut ihan fysiikasta, että miten kehälle saadaan tuotettua maksimaalinen kiihtyvyys. Mihin lyönti pitäisi kohdista, Manni sanoo.
Työ on tuottanut tulosta. Manni on ollut läpi kauden mainiossa kunnossa ja etenee muiden kotimaisten kärkinimien tapaan luottavaisena kohti marraskuisia parayleisurheilun MM-kisoja.
– Pääsin nyt ensimmäistä kertaa pariin vuoteen ennätysten makuun, kun sain 400 metrin Euroopan ennätyksen takaisin. Sveitsin kisoissa myös 200 metriä kulki ja Kuortaneella löytyi 100 metrillekin ihan uutta virtaa, Manni hehkuttaa.
