Siitä on sunnuntaina 40 vuotta, kun Reijo Ståhlberg teki Fresnossa, Kaliforniassa kuulantyönnön edelleen voimassa olevan Suomen ennätyksen 21,69.
– Ei sitä paljon pystynyt juhlimaan. Siinä oli heti kisoja tulossa, mutta kun paluumatka majapaikkaan San Joseen kesti todella kauan, nautimme muutaman oluen ja lauloimme Markku Tuokon kanssa auton takapenkillä suomalaiskansallisia lauluja. Al Feuerbach ja Mac Wilkins nauroivat meille etupenkillä, Ståhlberg muistelee.
Fresnon kilpailu oli Ståhlbergille ulkoratakauden toinen, ja osa neljän viikon mittaista Kalifornian kilpailu- ja harjoitusturneeta. Sen hän teki yhdessä kiekonheittäjä Markku Tuokon kanssa, jonka suhteiden kautta järjestyi reissun majoitus.
– Markku ystävystyi Mac Wilkinsin kanssa 1975, kun Wilkins asui Markun luona viisi viikkoa. Wilkinsin kautta Markku sai järjestettyä meille neljän viikon majoituksen Al Feuerbachin luona San Josessa, Ståhlberg muistaa.
Feuerbach työnsi kahdesti olympiakisoissa viiden parhaan joukkoon ja Wilkins voitti kiekonheiton olympiakultaa Montrealissa 1976 ja hopeaa Los Angelesissa 1984.
Talvella ennen Kalifornian matkaa Ståhlberg oli työntänyt halliennätyksensä 20,54 ja voittanut Wienin EM-halleissa mestaruuden työnnettyään 20,47. Ulkoratakauden hän avasi survaisemalla Los Gatosissa Kaliforniassa 20,86, mutta vasta Fresnossa kaikki napsahti kohdalleen.
– Feuerbachilla oli kotonaan tasan 7 kilon kuula. Ennen Fresnon kisoja hän antoi sen minulle ja sanoi, että työnnä tuolla muutamia työntöjä. Minä työnsin ja tunsin heti, että nyt meni aika pitkälle, Ståhlberg muistelee.
– Kun sitten työnsin harjoituksissa päälle 21,50:n ja paikaltaan 20,50:een, se vähän yllätti, mutta antoi uskoa, että jotakin voi tapahtua.
”Miehenkorkuisella 21,27 Modestossa”
Kisapäivä Fresnossa oli aurinkoinen ja lämmin, mutta hieman tuulinen. Kilpailun voiton tuoneesta SE-työnnöstä Ståhlbergille ei jäänyt erityisiä muistijälkiä.
– Ei se työntö minusta kummemmin poikennut muista. Olin harjoitellut hyvin, ja se lähti sille tasolle mitä kunto edellytti. Kilpailussa ei muutenkaan ollut mitään ihmeellistä paitsi, että lepäsin ensimmäisen kerran urallani kunnolla ennen tärkeää kilpailua, Ståhlberg kertoo.
Ståhlberg voitti sittemmin myös Westwoodissa Los Angelesissa ja Modestossa käydyt kilpailut tuloksin 21,21 ja 21,27. Niistä Modeston kisa olisi voinut tuoda Fresnon työntöä paremman tuloksen.
– Olin Modestossa huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Fresnossa, mutta tein valmistavassa harjoituksessa virheen, jonka helposti tekee, kun kunto alkaa nousta. Ajattelin, että käyn vähän tekemässä penkkipunnerrusta, Ståhlberg muistelee.
– Sen treenin jälkeen Modeston 21,27 tuli sellaisella miehenkorkuisella työnnöllä. Yläkroppa etuili niin paljon, että ei voinut kuin harmitella, että olisinpa vaan penkkipunnerruksen sijaan tehnyt vaikka vähän jalkoja.
Reijo Ståhlberg nousi lajin kansainväliselle tasolle Kalervo af Ursinin ja sittemmin Seppo Simolan valmennuksessa. – Simolaa saan kiittää monesta oivalluksesta tekniikkapuolella. Kalervo opetti erittäin hyvän perustekniikan, Ståhlberg kiittelee. (Kuva: Urheilumuseo)
,
”Tarvitaan jääkiekon tyylinen scouttas-systeemi”
Jos Mika Halvarin sisäratojen SE-tulosta 22,09 ei lasketa, Ståhlbergin SE on kestänyt jopa kotimaisen kuulantyönnön huippuvuodet 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Ikuiseksi hän ei ennätystään toivo.
– Ei se nyt ihan lähivuosina ole menossa, mutta meillä on hyviä tyyppejä tulossa, kuten Arttu Korkeasalo. Hänen kuten muidenkin pitäisi saada ne kovimmat harjoitusvuodet tehtyä ilman ongelmia ja mennä sitä kautta eteenpäin, Ståhlberg sanoo.
SE-mies harmittelee, että sopivaraamisille lahjakkuuksille on nykyisin ”niin peevelin paljon muitakin lajeja joista valita”.
– Meillä oli 20 metrin kerhon kokouksessa puhetta, että pitäisi saada sellainen jääkiekon tyylinen scouttaus-systeemi, eli joku joka hakisi ja ohjaisi hyviä tyyppejä lajin ja oikeiden ihmisten pariin, Ståhlberg sanoo.
”Sen näkee jo juoksusta, tuleeko kuulantyöntäjää”
Ståhlberg muistuttaa, että hyviä raameja ja räjähtävyyttä vaativan lajin vaateet täyttäviä nuoria ei ole erityisen vaikea seuloa.
– Kun panee pitkän kaverin juoksemaan 30 metriä lujaa, sen näkee jo juoksusta, että tuleeko siitä kuulantyöntäjää. Jos pikajuoksu sujuu, siitä on helppo alkaa rakentaa.
Ståhlbergin omaan 194-senttiseen varteen tarttui harjoitusvuosien aikana sen verran riuskasti voimaa, että rinnallevedossa nousi 205 kiloa, tempauksessa 150 kiloa, penkkipunnerruksessa 235 ja jalkakyykystä 300 kiloa. Teknisesti Ståhlberg nostaa omaksi vahvuudekseen nopean käden.
– Minun tekniikassa keskusteltiin paljon jalan vaihdosta. Työnnön lopussa minä en vaihtanut jalkoja normaalisti vaan työnsin niin sanotusti vasemman jalan päälle ja tein jalan vaihdon vasta sitten, Ståhlberg muistaa.
– Oman työnnön vahvuus oli äärimmäisen nopea käsi ja lantion sivuttaisliike tai sen liu´uttaminen ringin keskellä poikittaissuunnassa. Siitä syntyi kiristyksiä yläkehoon.
Pyörähdystä kannattaa harrastaa
Ståhlberg voitti urallaan EM-hallit kolmesti, yhdeksän Kalevan kisojen mestaruutta ja teki sisä- ja ulkoradat yhteen laskien kahdeksan SE-tulosta. Hän oli läpi uransa pakittaja, mutta katsoo, että pyörähdys on nykypäivää.
– Pakittamalla on työnnetty 4 senttiä vähemmän kuin pyörähtämällä, mutta kaikki yli 22 metrin työntäjät ovat yleensä pyörähtäjiä nykyisin. Pyörähdys antaa kuulalle niin paljon kovemman vauhdin ja siitähän kuulantyönnössä on kyse, Ståhlberg sanoo.
– Jos kansainväliselle huipulle yrittää, pakitus vaatii peevelin pitkän tyypin, jonka pitää tehdä 10 + -suoritus voittaakseen arvokisoissa. Hyvälle pyörähtäjälle riittää 9,9:n suoritus, jos kouluarvosanoja käytetään. Sitä kannattaa harrastaa.
Parempi nopeus ja tekniikka, enemmän voimaa
Lajin kansainväliset huippunimet, kuten tänä keväänä 22,74 työntänyt Yhdysvaltain Ryan Crouser tai viime kesänä 22,67 pyörähtänyt Uuden-Seelannin Tom Walshin ovat tuoneet kärkitason askeleen lähemmäs 23 metrin rajaa ja 1980-luvun lopun huippulukemia.
– Yksi tekijä siinä on, että pyörähdystekniikka on omaksuttu paremmin, ja jos ne voimatulokset pitävät paikkansa, mitä nykyhuiput ovat kertoneet, ovathan ne hemmetin paljon vahvempia kuin mitä me oltiin, Ståhlberg arvioi kehitystä.
– Parempi nopeus, enemmän voimaa ja tekniikka paremmin hallinnassa. Se on yhdistelmä, joka yleensä tuottaa tulosta.
Reijo Ståhlbergin työntöjä mm. SE-työntö löytyy tästä linkistä