Heinäkuinen pitkittynyt flunssa puraisi lopulta isomman loven olympiakuntoon, kuin mitä Jarkko Kinnunen uskoi. Hän käveli Rio de Janeiron Pontalissa helteisen 50 kilometrin matkan ajassa 3.55.43, joka riitti 23. sijaan.
– Vetää hiljaiseksi. Odotin itseltäni kovempaa. Tänään tuon enempää ei näistä ketaroista löytynyt, Kinnunen totesi rankan urakan päälle.
Olympiamitalit ratkottiin hellekelissä meren rannan tuntumaan vedetyllä reitillä, jota kevyt tuuli rahtusen vilvoitti. Kinnunen käveli tasaisen kilpailun ja otti ketaroistaan irti sen mitä oli saatavilla.
– Aika tarkasti kuuntelin kroppaa. Odotin, että vauhti olisi noussut, mutta ei noussut. Se pysyi tasaisena. Kun yritti mennä kovempaa, tekeminen hajosi. Matkalla oli myös muutama suvantovaihe, Kinnunen kertaili.
– Lopussa meinasi polski (Rafael Fedaczynski) mennä ohi. Jostain vielä löytyi virtaa, ettei kuitenkaan viimeisellä kierroksella anneta periksi.
Kononen: Uutta pökköä pesään
Kinnusen mukaan ensimmäinen kausi Valentin Konosen valmennuksessa jää vahvasti plusmerkkiseksi, vaikka sairastelu söikin tehoja kauden pääkilpailusta.
– Vallun kanssa purettiin kaikki alkutekijöihin. Vaikka tulos tämä, mentiin monella osa-alueella eteenpäin. Tämä vuosi oli opettelua puolin ja toisin. Minulle se kertoi, millaista on Vallun ohjeilla harjoittelu. Hän opiskeli millaista tekemistä minä kestän. Se työ kantaa vielä hedelmää, Kinnunen sanoi.
– Noita sairasteluja ei saisi tulla ja kaikki tehdään sen eteen, ettei niitä tulisi. Kolmena edellisvuonna ne ovat tulleet maalis-huhtikuussa. Nyt vaan uutta pökköä pesään. Ei tässä synkistely auta.
Partasella ja Ojalalla takaiskujen päivä
Aku Partaselle ja Aleksi Ojalalle päivä oli ankara. Partanen jäi nivusvaivan takia radan sivuun parinkymmenen kilometrin jälkeen ja hyvässä vauhdissa ollut Aleksi Ojala liputettiin sıvuun vähän sen jälkeen.
– Lonkassa oli nivelpussin kohdalla tulehdusta ja kipua Sierra Nevadan leirillä. Kipu tuli takaisin Penedon leirillä, mutta saatiin kuriin kortisonilla. Se oli viime päivät täysin kivuton, Partanen kertaili.
– Nyt yhdessä mutkassa vihlaisi ja sen jälkeen ei vaan enää pystynyt kävelemään. Siihen asti meni hyvin.
Ojalalla on vasemmassa jalassa voimakasta sisäkiertoa, joka näyttää helposti tuomarin silmään, että polvi ei oikene. Nyt se toi hylkäyksen.
– Se tuli liian suuren polvikulman takia. Tämä on just sitä, että reiden lähentäjä on niin kireä, ettei jalka lähde avautumaan. En saanut sitä ongelmaa kuriin missään vaiheessa. Yritin korjata ongelmaa ja hiljentää vauhtia, Ojala kertaili.
– Meillä on suunnitelma Reiman (Salonen) kanssa kuinka ongelma tulevaisuudessa korjataan. Kunnon puolesta ei ollut mitään ongelmia. Enkä päässyt niin pitkälle, että lämpökään olisi haitannut.
Tallent innostui liikaa, Toth korjasi potin
Kilpailun voitti hallitseva maailmanmestari Slovakian Matej Toth. Hän käveli helteinen keli huomioiden mainion ajan 3.40.58. Olympiavoittoa puolustanut Australian Jared Tallent oli toinen kauden parhaallaan 3.41.16 ja uransa ensimmäisen 50 kilometrin arvokisamitalin kävellyt Kanadan Evan Dunfee kolmas (3.41.48).
Tallent oli menossa voittoon vielä 40 kilometrin jälkeen, mutta ei jaksanut loppuun asti.
– 40 kilometrin kohdalla ajattelin, että Jared voittaa ja on ansainnut sen. Sitten 44 kilometrin kohdalla tajusin, että minulla on mahdollisuus, Toth totesi.
– Minulla oli 40 kilometrin kohdalla oli todella hyvä olo. Ajattelin, että kävelen yhden todella kovan kierroksen ( 2 kilometriä) ja teen muihin eroa. Sain maksaa siitä, kun oli neljä kilometriä jäljellä, Tallent kertaili kisan ratkaisua.
Vatsa petti Dinizin
Kolminkertainen Euroopan mestari Yohann Diniz karkasi alkumatkasta muilta jo puolentoista minuutin johtoon, kun rajut vatsavaivat pakottivat hänet pysähtymään kahdesti. Maalissa hän oli seitsemäs ajalla 3.46.43.
Tothin silmissä olympiafinaali oli hänen uransa ankarin.
– Tätä voi verrata viime kesän Pekingin MM-kisoihin sillä tapaa, että se oli yksi helpoimmista 50 kilometrin kilpailuista ja tämä oli rankin. Pekingissäkin oli lämmintä. Nyt oli tosi kuuma, Toth tuumi.
– Vielä jossakin 25 kilometrin kohdalla ajattelin, etten pääse mitaleille. Sitten 35 kilometrin kohdalla huomasin, että kaikilla on vaikeaa. Vauhtia ei pystynyt nostamaan yhtään. Jatkoin samaa tahtia kunnes viimeisellä viidellä kilometrillä otti sellaisen kaikki tai ei mitään -rutistuksen.