”-Ja to…os…ta se alkaa. ”Niin se alkoi. Saven tahrimana, märkänä tihkusateesta ja hiestä mies uurastaa ojassa. Ja vähitellen se syveni ja puhdistui, kunnes sitten tuli eteen kivikko. Se vaati jo muutakin kuin hartioita. Täytyi olla myös jotakin niiden yläpuolella, ja Jussilla kyllä oli aivan riittävästi näihin pulmiin.” Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla osa

Vähän samoilla aatoksilla kuin Koskelan Jussi suonsa laidassa miettii yksinäinen kilpakävelijä harjoitusleirinsä alussa. Omat ”kantonsa ja kivikkonsa” tieltään raivaten, voimalla ja sillä mikä löytyy sieltä hartioiden yläpuolelta…

Toinen leiri on nyt ohi ja enää muutama päivä Dudincen kisaan. Tässä vähän taas kirjuuttelen siitä miten leiri sujui. Ensimmäiset pari viikkoa vietin yksikseni Calle Perseon ”luksusasunnossani”.  Nettihän on yliarvostettua, joten kirjat, vanhat tv-sarjat ja Alias yksin pelattuna pitivät reenien välillä seuraa. Vaikka yksinäisyys painoi, niin reenit silti kulkivat.

Pitkille lenkeille sain korvaamattoman avun hierojasta, Jukasta, joka kipeänäkin suostui lähtemään pitkille juottajaksi. Eikä hänen apunsa tähän loppunut, se mitä suomalainen urheilija kaipaa etelänleireillä eniten on sauna ja en osannut odottaa pääseväni nauttimaan siittä Torreviejan auringossa. Toisin kyllä kävi. Kävin myös katsomassa elämäni ensimmäisen koripallo-ottelun hänen kanssaan. Saisipa kävely kisoihin saman tunnelman, meteli oli huumaava ja yleisö reagoi hyvinkin kuumasti pelin tapahtumiin.

Tässä kohtaa jokun matikkanero voi laskea todennäköisyyksiä, millä todennäköisyydellä kaksi olympialaisiin tähtäävää urheilijaa ohittavat toisensa Orihuelan tien varrella tietämättä toisistaan ennen sitä. Maalaisjärjellä ajatellen todennäköisuus on todella pieni. Kunnioitan jo ennestään kaikki paraurheilijoita, mutta niiden muutaman päivän aikana se vaan kasvoi. Luulin että olin kovakin harjoittelija, mutta olen vielä alkutekijöissä heihin nähden. Kiitos Liisa Lilja mahtavasta seurasta ja piristyksestä jonka toit leirille.

Mutta palataan takaisin reeneihin, kisan lähestyessä ruuvia vähän kiristetään ja katsotaan miten maalaispojan käy. Yllättävän hyvin siinä sitten kävi, viimeiset 40 km lenkit kulkivat paremmin kuin koskaan ja tekniikassakin on tapahtunut kehitystä. Vauhtikestävyys harjoittelua en paljoa tehnyt tämän leirin aikana. Rupean tekemään vauhtia, kun kävelytekniikkani ja kestävyyteni antavat siihen mahdollisuuden. Lisäksi siis tarvitsisi saada venyvyyttä lisää, mutta pikku hiljaa eteenpäin.

Joten jos jotain yhteenvetoa leiristä kasailen. Reenit kulkivat paremmin kuin koskaan niin pitkissä kuin tekniikka harjoituksissa. Tapasin uskomattoman hienon urheilijan ja sain hänestä ystävän. Samalla tuli koettu jotain hienoja hetkiä leireillä.

Tähän ei voi muuta enää sanoa kuin ”Ei karhutkaan riehu koko aikaa, ne vetää välillä puolukoita” Kummeli, Kultakuume. 

Ja alan keskittymään kisaan.

Aleksi Ojala

EM- ja olympiavuoden 2016 aikana kotimaiset yleisurheilijat kertovat kolumneissaan kuulumisistaan, tai ottavat kantaa eri asioihin, muistelevat menneitä ja pohtivat tulevaa.