Maailman antidopingtoimisto Wadan toinen raportti ei juuri tuonut uutta tietoa Kansainvälistä yleisurheiluliittoa (IAAF) piinaavassa, surullisessa doping- ja korruptioasiassa. Ne oli jo luettu eri medioista.
Positiivista oli Wadan tutkintakomission puheenjohtajan Dick Poundin tuki IAAF:n nykyiselle puheenjohtajalle Sebastian Coelle. Poundin sanat ”en tiedä parempaa henkilöä johtamaan IAAF:ää kuin Seb Coe” lämmittivät varmasti tilaisuudessa paikalla ollutta IAAF:n tuoretta puheenjohtajaa. Ne lämmittivät myös minua.
Jokohan Coe saisi nyt työrauhaa johtaa hyvällä ammattitaidolla aloittamaansa muutosta IAAF:n organisaatiossa ja toimintatavoissa, vai pitääkö oppositiota kannattava brittimedia konservatiivipuoleen poliitikkonakin toiminutta Coeta edelleen hampaissaan?
Raportti vahvisti sen, että IAAF:n entinen puheenjohtaja Lamine Diack ja hänen senegalilainen lähipiirinsä, kaksi poikaa ja juristi, ovat skandaalin pääarkkitehteja. Isä hyväksyi hiljaa aktiivisen poikansa laittoman ahneuden. He puristivat toimintaan mukaan IAAF:n antidopinglääkärin. Hyvin pieni joukko ihmisiä teki IAAF:lle ja koko urheilun maineelle valtavan vahingon.
Venäläiset eivät osanneet varautua siihen, että biologinen passi ja veritestit kehittyvät sellaisenaan juridisesti päteviksi dopingtuomioon. Kun suuri määrä venäläisurheilijoita oli käryämässä, syntyi tarve siihen mitä tapahtui. Mahdollisuutta paransi se, että Venäjän yleisurheiluliiton puheenjohtaja Valentin Balahnitshev oli myös IAAF:n kongressin valitsema Treasurer – luottamustoiminen talousvastaava. Se hallituksen jäsenistä, jonka kanssa jokaisen kansainvälisen lajiliiton puheenjohtaja on pakostakin paljon tekemisissä. Lisäksi Balahnitshev oli avainhenkilö Moskovan vuoden 2013 MM-kilpailuissa.
IAAF tuplasi antidopingbudjetin
Kaikki perinteiset dopingtestit analysoidaan Wadan akkreditoimissa laboratorioissa. Tieto positiivista testituloksista menee ainakin kolmelle taholle: Wadaan, lajin kansainväliseen liittoon ja urheilijan kansalliseen liittoon. Siksi perinteisen dopingtestin peittely on erittäin vaikeaa. Hidastelu tulosten julkistamisessa taitaa sääntöjäkin noudattaen edelleen onnistua. Sitä tapahtui venäläisurheilijoiden osalta ennen Moskovan kisoja. Käsittääkseni kärynneet urheilijat eivät kisoissa kilpailleet. Syksyllä 2013 heidän nimensä ilmestyivät dopingista kärynneiden listalle.
IAAF on veritestien kehittämisen pioneeri. Ensimmäisten juridisesti dopingkäryn mahdollistavien veritestien osalta oli ilmeisesti lyhyt aikajakso, jolloin tieto käryistä oli vain IAAF:ssä Diackin sisäpiirillä. Tätä tietoa he pyrkivät laittomasti, härskisti ja moraalittomasti hyödyntämään.
Seb Coen tavoite on tehdä IAAF:stä kansainvälisen urheilun malliliitto. Antidopingtyöhön liittyen toiminta on ollut korruptioskandaalia lukuun ottamatta tähänkin mennessä hyvää. IAAF on ollut edelläkävijä esimerkiksi dopingtestauksessa ja testien sekä sääntöjen kehittämisessä.
Tuoreimmat IAAF:n testitilastot kertovat, että yleisurheilussa joko kiellettyä ainetta sisältäviä tai muuten poikkeuksellisia testituloksia löytyy yksi sadasta. Se on huomattavasti vähemmän kuin monissa muissa lajeissa. Yleisurheilu on laji, jossa tehdään selvästi enemmän kilpailukauden ulkopuolisia testejä kuin missään muussa lajissa.
Vuonna 2014 yleisurheilussa tehtiin kaikkiaan 25 830 testiä. Testitilastot löytyvät Wadan sivuilta – mielenkiintoista luettavaa ja pohdittavaa tutkivalle journalismillekin.
Yksi IAAF:n uuden hallituksen päätöksistä on tuplata antidopingbudjetti 8 miljoonaan dollariin. Rahaa käytetään lisäämällä ympärivuotisen seurannan alla olevien urheilijoiden testausta ja resursseja eri maiden antidopingkulttuurin evaluointiin ja kehittämiseen. Muitakin hyviä päätöksiä on jo tehty, mutta palataan niihin myöhemmin.
Wadan vahvistama case on shokeeraava, mutta näen optimistina sen hyvänä vauhdittajana kohti parempaa tulevaisuutta. Se, että urheilijat voivat luottaa kilpakumppaniensa puhtauteen on oma missioni.
Antti Pihlakoski
Kirjoittaja on Kansainvälisen yleisurheiluliiton ja yleisurheilun Euroopan liiton hallituksen jäsen.