”Tää on karhun elämää, kun voi päivät pitkät mettä kämmentää ja turhat huolet unohtaa”.

Ei se leirielämä ihan tuollaista ole, mutta harjoitusporukan mieli on. Kengänpohjat hakkaavat asfalttiin kilometrejä, mutta reenin jälkeen huonot vitsit ja kujeilut murtavat harjoituksen rasittamat urheilijat ja hymy leviää huulille. Samat naamat jo toista vuotta viettävät uuttavuotta Torreviejan tutussa ja turvallisessa asunnossa.

Viikko on siis vietetty Torreviejan auringon alla ja kelit ovat meitä vielä suosineet. Viime vuoden tammikuun kylmyydestä ja sateista ei ole tietoa ja kyllähän se aurinko on pilvien takaa näyttäytynyt hurjat neljä kertaa.

Olympialaisten 50 kilometrin rajan alittamiseen tähtäävä harjoittelu on aloitettu. Minulla tuo rajasta puuttuva 14 sekuntia on yhtä kuin 20 metriä 50 kilometrin kilpailussa. Uusia tuulia ja harjoituksia on haettu. Edessä on verta, hikeä ja kipua.

Pitää varmaan selostaa nuo kolme sanaa, jotka kiteyttävät tämän hetken harjoitteluelämän:

Veri: jotta ei tarvitsisi huolestua yhtään, voin ilokseni kertoa, että mielelläni päästän ADT:n henkilöt testauttamaan ja ottamaan biologiseen passiini täydennystä.

Hiki: aina voi parantaa tekniikkaa, kestävyyttä ja voimaa. Kukaan ei ole valmis. Aina löytyy parannettavaa ja sitä kohti tässä kiristetään harjoitusruuvia vähän enemmän.

Kipu: 40 kilometrin lenkkejä tehdessä rupeaa jalkoja väsymyksestä väkisin särkemään jossain vaiheessa. Eivätkä ne hieronnat ikinä ole rentouttavia. Eipä vielä ole näkynyt päivää, jolloin tätä rautakankea sanottaisiin notkeaksi.

Nyt kun vuosi on vaihtunut, on aika kiittää kaikkia tukijoita ja niitä, jotka ovat minua kannustaneet lenkkieni varrella. Olette iso osa tätä palapelia, jota tänä vuonna rakennan eteenpäin.

Aleksi Ojala

EM- ja olympiavuoden 2016 aikana kotimaiset yleisurheilijat kertovat kolumneissaan kuulumisistaan, tai ottavat kantaa eri asioihin, muistelevat menneitä ja pohtivat tulevaa.