Ella Räsänen ei antanut periksi. Jatkuvaan väsymykseen tottui. Tunnollinen pikajuoksuharjoittelu ja kilpaileminen jatkuivat, vaikka kropan hormonitoiminta ja aineenvaihdunta oikuttelivat, leposyke laukkasi, ja unirytmi oli vinksallaan.

Sitten tuli seinä vastaan.

– Lääkäri sanoi helmikuussa, että kai sinä ymmärrät, ettet tule kilpailemaan kesällä. Silloin tuli vähän sellainen olo, että mitä, Räsänen muistaa.

– En itse aluksi hahmottanut omaa tilannettani. Ajattelin vaan, etten kilpaile hallikaudella, mutta juoksen sitten kesällä.

Räsänen törmäsi seinään, jolla on monta nimeä. Itse hän kutsuu sitä fyysiseksi ja henkisesti ylikuormitukseksi. Se pudotti kahdesti päivässä harjoittelemaan tottuneen urheilijan pariksi kuukaudeksi pahimmillaan vuoteenomaksi.

– Kun joku muu sanoi, että nyt on lupa ”sairastaa”, pudotus oli raju. Huomasin kuinka väsynyt olin, Räsänen muistelee kevättalvea.

 

SE-talvesta ei ehtinyt palautua

 

Mistä nuoren juoksijan tylysti pysäyttänyt väsymys syntyi? Räsänen uskoo sen juontavan toissa vuoteen. Hän opiskeli silloin lukiossa ja harjoitteli rajusti. Talven hallikaudella hän rikkoi ensin Riitta Salinin 37-vuotiaan 400 metrin halli-SE:n ajalla 52,99, ja kohensi ennätystä Göteborgin EM-hallikisoissa lukemiin 52,37.

– Hallikauden jälkeen kokonaisrasitus meni yli. Ei tullut selkeää breikkiä. Kroppa ei ehtinyt toipua kovista hallijuoksuista varsinkin, kun opiskelin siinä samalla, Räsänen sanoo.

Juoksija uskoo, että ensimmäinen oire ”jatkuvasta alipalautumisesta”, oli rasitusmurtuman esiaste selässä. Se ilmaantui keväällä 2013 samaan paikkaan kuin kolme vuotta aiemmin. Noihin aikoihin Räsäsen arjen aikataulut olivat karanneet ahdistavan kireiksi.

– Kuljin päivittäin Kangasalta lukioon Tampereelle. Kun lukiossa oli aamutreenit kolmesti viikossa, se tarkoitti lähtöä siinä seitsemän jälkeen aamulla. Kun tulin kotiin iltapäivällä neljältä, sitä oli koulupäivän jälkeen aika rätti.

– Sitten lepoa, syömistä ja uudelleen harjoituksiin, joista tulin takaisin kotiin illalla yhdeksän tai puolen kymmenen aikaan, joskus paljon myöhemmin. Yöunet jäivät usein 6-7 tuntiin.

 

”Kuin joku olisi lyönyt puukolla selkään”

 

Selän kuntouttamisen takia kesän 2013 kilpailut jäivät Räsäseltä likimain väliin. Seuraavan kesän EM-kisoihin tähtäävä harjoittelu alkoi syksyllä normaalisti, vaikka juoksija tunsi, ettei fyysinen ja henkinen jaksaminen ollut priimakunnossa.

– Olin silloin keväällä tosi väsynyt. Kropasta ei saanut irti mitään ja oli pahoja uniongelmia, jotka vaikuttivat jaksamiseen ja syömiseen. Oli muitakin ongelmia, kun hormonitoiminta ja aineenvaihdunta eivät toimineet.

– Yritettiin etsiä lääketieteen avulla, että onko joku vikana. Mutta nuo kaikki olivat merkkejä ylikuormituksesta, ja stressistä. Koko ajan oli sellainen tunne kuin olisi pieni paniikki päällä. Kisat olivat aika hirveitä, kun ei ollut ihan oma itsensä,  Räsänen sanoo.

Kilpailukaudesta tuli rikkonainen ja juoksija kroppakin alkoi oireilla.

– Sellainenkin tapahtui, että selkä kramppasi kesken 400 metrin juoksun. Se oli kuin joku olisi lyönyt puukolla selkään 200 metrin kohdalla.

 

Valmentaja vaihtui, treeni jatkui 

 

Räsäsen henkistä tuskaa lisäsivät terveysongelmat lähipiirissä. Kaikesta huolimatta hän käynnisti syksyllä treenin kohti Pekingin MM-kisakesää. Samalla Juha Sainion tilalle valmentajaksi vaihtui Petra Stenman.

– Se oli aika luonnollinen vaihto. Petra oli ollut mukana minun valmennustiimissä vuosia, eikä yhteys Juhaan katkennut. Hän konsultoi edelleen Petraa. Siinä haettiin uusia ärsykkeitä. Vaihtoon ei liittynyt dramatiikkaa, Räsänen sanoo.

Harjoittelu sujui ongelmitta talveen asti, vaikka lähipiirissä oli pantu merkille, että juoksijan mielialat vaihtelevat rajusti.

– Olin vielä tammikuussa Etelä-Afrikassa. Siellä leirin loppupuolella alkoi olla jo sellaista ääretöntä väsymistä. Ei vaan palautunut ja sykkeet olivat pilvissä. Sitten ylirasitustila laukesi aika akuutisti.

 

”Väkisin ei pidä väsyneenä harjoitella”

 

Nyt Räsäsellä, 21, on hymy huulessa. Valmentaja Stenmanin johdolla juoksijaa on valmisteltu varsinaiseen peruskuntotreeniin pitkäkestoisella ja matalatehoisella liikunnalla. Sitä on tehty tarpomalla suolla, minuutin mittaisilla juoksuvedoilla, ja parin tunnin kuntopiireillä.

– Perusasiat ovat kunnossa, eli syön ja nukun oikein. Rasitustila on poistunut ja sykkeet ovat laskeneet, Räsänen sanoo.

Entä mitä ylikuormituksen kurimus opetti?

– Joskus on parempi, ettei yritä väkisin harjoitella väsyneenä. Pitää olla tarkkana, Räsänen sanoo.

– Tämmöistä on urheilussa varmaan paljon, mutta siitä puhutaan ylikuntona. Minä en usko, että harjoittelemalla saisi itseään kovin rajusti ylikuntoon. Kysymys on kokonaisrasituksessa.