Osallistuin toista kertaa Suomen edustajana Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n kongressiin. Edellisellä kerralla ohjelmassa ei ollut henkilövalintoja, joten silloin tunnelmat olivat hyvinkin rauhalliset ja vähän kiivaampaa keskustelua herättivät vain muutamat sääntökysymykset. Nyt tehtiin henkilövalintoja ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua lievästi kulunutta sanontaa käyttäen.

Puheenjohtajakampanja oli jatkunut jo pitkään. Luulisinpa, että sekä Sergei Bubka että Sebastian Coe käyttivät kampanjaansa pari miljoonaa euroa. Lentokilometrejä, tapaamisia ja sähköpostiviestejä oli hirmuinen määrä. Ehdokkaat lupailivat monenlaisia asioita yleisurheilun edistämiseksi. Oma vaikutelmani on kuitenkin se, että näillä ei kovin suurta merkitystä ollut; valinta tapahtui pitkälti ehdokkaiden ja persoonaan ja taustaan perustuen.

Tärkeässä osassa oli myös perinteisesti eri maiden omien etujen ajaminen, liittoutumien hakeminen ja lehmänkauppojen tekeminen. Kyseessä oli jälleen epäilyttävä perinteinen sirkus pitkien puukkojen öineen edeltäen valintaa. Sellainen ei ole kunniaksi edelleenkään yleisurheilulle näissä prosesseissa.

Kun valintakokous sitten alkoi, tuli Bubkan ilmettä katsoessani mieleeni Anssi Kukkosen selostus Münchenin kympiltä ”Puttemans on lyöty mies”; Sergei tiesi olevansa lyöty mies jo ennen äänestystä. Hän kesti tilaisuudessa tappionsa hienosti; illalla pienemmässä piirissä kiukkua oli sitten kyllä ilmassa. Seb valittiin ja hän oli keskusteluissamme hyvin kiitollinen tuestamme; ”It has been a long road” hän totesi väsyneenä mutta onnellisena. Tästä on hyvä jatkaa.

Suomen kannalta hienosti Antti Pihlakoski pääsi IAAF:n hallitukseen. Antti teki eriomaisen kampanjan ja taisteli tiensä sinnikkäästi läpi pitkien puukkojen yön parhaaseen eurooppalaisen ehdokkaan äänimäärään. Antin matkat maanosien kokouksiin olivat ilmeisen ratkaisevassa osassa. Hän tuntui saavan merkittävän äänisaaliin myös Euroopan ulkopuolelta. Antin pitkä kansainvälinen ura ja vaikkapa menestyksekkäät Paavo Nurmen kisat edistivät varmasti myös valintaa.

Erityisen ilahtunut olen siitä, että SUL:n ja Antin kärkenä ajamat läpinäkyvyys- ja antidopingteemat purivat hyvin. Ne otetaan siis vakavasti yleisurheilun piirissä. Näitä teemoja ajetaan jatkossakin ja nyt meillä on mies IAAF:n hallituksessa niitä ajamassa!

Muutoin päällimmäisenä tunnelmana jäi edelleen ihmetykseksi se, kuinka erilaisista jäsenistä kansainvälinen yleisurheiluperhe koostuu. Kuinka tällaista joukkoa on ylipäätään mahdollista johtaa? Yksi esimerkki tästä on se, että äänestykset meinasivat mennä ihan lekkeripeliksi jo ennen kuin ne alkoivatkaan. Osa edustajista halusi paperilappuäänestyksen sähköisen äänestyksen sijasta; lienevätkö ajatelleet että äänestyshärveleissä asuu itse piru tai poppaukko, joka järjestelee äänestyksen tuloksia. No, toki sähköisessä äänestyksessä riskinsä on, mutta nykyajan sujuva menetelmä se on. Onneksi Lauri Tarasti oli nuotittanut puheenjohtaja Diackin kunnolla ja hässäkästä selvittiin sujuvasti eteenpäin.

Kyllä omat haasteeni Urheiluliiton puheenjohtajana tuntuvat aika pieniltä Sebin monikulttuurisiin haasteisiin verrattuna. Haasteita kuitenkin omassa hommassanikin riittää kun tähtäimessä on kolmas suomalaisen yleisurheilun huippukausi. Tulen jatkossakin laittamaan täysillä panokseni kotimaan kentille ja suomalaisen yleisurheilun edistämiseen. Nyt se on entistä paremmin mahdollista, kun meillä on oma mies IAAF:n ja EA:n hallituksissa kansainvälistä siipeä hoitamassa. Luotan vahvasti tiimityöhön niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin asioissa.

The king is dead, long live the king! Tämä sirkus on päättynyt ja ”toppatakkiukot” (melko kehno vertaus näin kuumassa säässä) siirtyvät katsomoihin täällä Pekingissä. Kohta todelliset yleisurheilun pääosan esittäjät pääsevät täällä Pekingissä areenalle. Antoisia kisapäiviä!

Vesa Harmaakorpi, 

Puheenjohtaja,

Suomen Urheiluliitto