Suomalaisen yleisurheilun strategiatyö 2017-2020 on hyvässä vauhdissa, toistaiseksi sitä on työstetty pääsääntöisesti liiton hallituksen ja toimiston voimin. Valiokunnat tulivat kevään korvalla mukaan hyvällä perehtymisellä ja arvokkailla nostoilla. Seinäjoen SM-viestien yhteydessä strategiatyötä raportoitiin paikalla olleille liittovaltuutetuille sekä valiokuntien jäsenille. Syksyn tullen työ jatkuu valtakunnan kattavien seurafoorumien (entiset aluekierrokset) myötä ja päätösvalmiiksi seuraavan strategian tulee päivittyä syksyn 2016 liittovaltuustoon.
Suomalaisen yleisurheilun strategiassa tulee ottaa huomioon sekä ympäristön ennennäkemätön muutosvauhti että järjestökoneen tämän päivän kunto. Miten vallitsevat megatrendit vaikuttavat; väestö ikääntyy, julkisen talouden menot kasvavat ja tulot vähenevät, sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä räjähtää, työelämä hakee kokonaan uudet asemansa, digitalisoitumisen, robotiikan ja sensoreiden vallankumouksesta olemme nähneet vasta pienen häivähdyksen.
Nykytilanteen analyysi osoittaa, että yleisurheilun korkea suosio vahvistaa yhä asemaansa, harrastajamäärien lasku on vähintäänkin pysähtynyt kaikissa ikäluokissa ja jatkaa vahvaa kasvuaan lasten osalta. Kaupunkien suuret seurat kasvavat ja maaseutupitäjien pienet seurat pienentyvät, erityisen vahvaa on kasvu seuraluokittelun seuroissa 1-20 ja pieneneminen seurakategoriassa sadannesta eteenpäin. Harrastajamäärien ja kansallisen tason osalta tyttöjen ja naisten yleisurheilu edistyy hurjaa vauhtia poikien ja miesten vastaavien tunnuslukujen ollessa edelleen alamaissa.
Strategiatyön kärkivalinnoiksi ovat toistaiseksi nousseet yleisurheilijan urapolku, seurojen elinvoima, lajimielikuva (imago, brändi) ja toimintatapojen uudistaminen. Kaikkia kärkivalintoja tukevista matriisivalinnoista vahvinta vihreää ovat saaneet osaamisen kehittäminen, resurssit, viestintä ja kansainväliset suhteet. Lisäksi urheilun järjestökentän edelleen käynnissä oleva muutos alueellisten palvelukeskusten rooli kärkenä, poikien ja miesten yleisurheilun heikentynyt asema sekä toimintaympäristön muutoksen suurelta osin huomioiva ekosysteemiajattelu ovat saamassa ison fokuksen.
Yleisurheilijan urapolkua on tarkasteltu vaiheittain. Läpi historian nykyaika mukaan lukien valtakunnan parhaat yleisurheilijat ovat leimallisen usein tulleet pieniltä tai keskisuurilta paikkakunnilta. Näin ollen on loogista, että lapsuusvaiheen strategisena kärkenä tulee edelleen varmistaa, että yleisurheilukoulu ja seurakisat pysyvät lähellä lasta missä päin maata hän asuukaan. Valintavaiheen (nuorisovalmennus) strategiset painotukset ovat itse asiassa tehdyt, valmennusjärjestelmää rakennetaan enenevästi kärkiseurojen ja kaupunkivalmennuskeskusten sekä liiton ja urheiluakatemioiden resurssit yhteen kooten. Kaupunkiseuduilla kasvava yleisurheilu nostaa strategiatyössäkin esille olosuhteisiin ja niiden käytettävyyteen vaikuttamisen, erityisesti talviaikaisen harjoittelun osalta. Huippu-urheilijat tarvitsevat yksilöllisesti räätälöidyt valmennustuet ja –palvelut sekä vahvempaa koordinaatiota kaikkien käytettävissä olevien voimavarojen hyödyntämiseksi.
Seurojen elinvoima- valinnan osalta yhteistyön ja työnjaon vaade, ei yksin seurojen kesken vaan myös Valo, alueelliset palvelukeskukset ja urheiluopistot huomioon ottaen on kirvoittanut paljon kannanottoja. Seuratoiminnan laatu kilpistyy paitsi vapaaehtoisten rekrytointiin ja johtamiseen myös päätoimisuuden edistämiseen ja päätoimisten tukemiseen. Seurojen palvelutarjotinten laajeneminen ja murrosikäisten nuorten parempi osallistaminen ovat niin ikään olleet esillä. Esimerkkeinä harrastejuoksemisen tuotteistaminen hyvinvointipalveluiden kärkenä pitää sisällään yhä kasvavat markkinat tai tulisiko yleisurheilun perusliikunta-ajatus siirtää fitness-urheiluun nuorison harrasteyleisurheiluksi.
Myönteisen lajimielikuvan, imagon hyödyntäminen ja rakentaminen on paljolti viestinnällinen haaste. Menestyvien ja persoonallisten huippu-urheilijoiden lisäksi viestinnän ja tarinoiden tulee olla monisuuntaisia ja urheilijoiden sekä seurojen tulee myös olla niitä toteuttamassa. Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa sekä muissa sähköisissä alustoissa edellyttää rohkeaa kokeilukulttuuria ja nopeutta ja sen myötä niin fanit kuin järjestöväen aktivistit ovat paitsi saavutettavissa myös aktivoitavissa.
Toimintatapojen uudistaminen koskee niin urheilun rakenteita kuin bisneslogiikoitakin ja kilpistyy paljolti ekosysteemiajatteluun. Lainaan tähän liiton puheenjohtajan blogia kuinka toimii yleisurheilun ekosysteemi? (https://www.yleisurheilu.fi/uutinen/harmaakorpi-kuinka-toimii-yleisurheil…, kannattaa tutustua).
”Yleisurheilun ekosysteemi koostuu kolmesta osasta, uloimmalla tasolla on fyysinen alusta, jossa ovat yleisurheiluperheen toimijat erilaisine kumppaneineen. Sen sisällä on virtuaalinen alusta, joka toimii digitaaliympäristössä erilaisilla nettialustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Keskellä on Suomen Urheiluliitto, joka on ekosysteemin toiminnan mahdollistaja, ei mikään hierarkian ylimmältä tasolta toimintaa ohjaava sekä komentoja tai määräyksiä antava toimija.”
Suomalaisen yleisurheilun strategiatyö 2017-2020 on saatettu alulle, tulevien viikkojen tavoitteena on osallistaa siihen erityisesti laajan seurakentän väki. Vaikuttamiskanavia on useita. Kuka tahansa voi kertoa ajatuksiaan strategiatyön palautesähköpostiin (palaute@sul.fi), oivallinen tilaisuus livekeskusteluun tarjoutuu syksyn seurafoorumeilla sekä Yleisurheilugaalan päivänä Jyväskylässä 24.10.2015, yleisurheilu.fi pitää lajin ystävät ajan tasalla.
Kohti kuumenevaa yleisurheilukesää
Jarmo Mäkelä,
toimitusjohtaja, SUL