Yleisurheilu on hyvin pitkälle sääntöihin perustuva laji. Joidenkin mielestä sääntöjä on jopa liikaa tai ne ovat liian pikkutarkkoja. Säännöt ovat kuitenkin lajin pohja jo yli 100 vuoden takaa. Säännöt mahdollistavat tulosten vertailukelpoisuuden eri kilpailuissa eri puolilla maailmaa. Tämä on oleellista esimerkiksi kun asetetaan tulosrajoja kansainvälisiin arvokilpailuihin. Mutta säännöt ovat muutakin kuin tuomareita varten. Niiden tunteminen ja toimiminen sääntöjen edellyttämällä tavalla on myös vahvasti osa urheilijan oikeusturvaa omassa kilpailussaan.
On hyvä kerrata kaksi hyvää esimerkkiä oikeusturvan toteutumisesta viime vuosien arvokisoissa. Lontoon olympialaisten naisten moukarinheitossa katosi saksalaisen Betty Heidlerin viidennen heiton tulos bittiavaruuteen ja hetken jo vaikutti että siihen meni mitali. Urheilija kuitenkin tiesi miten toimia ja vaati lajinjohtajalta (referee) tuloksen tarkistamista. Lajinjohtaja päätti suorittaa tarkistuksen kilpailun jälkeen. Tässä käytettiin kisojen TV-toteutuksesta vastanneet YLEn tekniikkaa hyväksi ja saatiin määritettyä oikea laskeutumiskohta ja näin tulos 77,13 oikeutti olympiapronssiin. Vastaavasti myös saksalainen
David Storl meinasi joutua kaltoin kohdelluksi Moskovan MM-kilpailuissa 2013 kun lippumies heilautti punaista täysin oikein tehdylle työntösuoritukselle. Storl tiesi, että lähellä ollut kameramies oli ikuistanut tuon suorituksen ja vei lajinjohtajan katsomaan kuvia. Päätös oli selkeä ja lippu vaihtui valkoiseen. Molemmat urheilijat tekivät siis kisapaikalla välittömän suullisen protestin lajijohtajalle, joka omalla tahollaan toimi oikein ja käytti kaikkea saatavilla olevaa materiaalia oikean päätöksen tekemiseen. Eikä sattumaa että kyse oli saksalaisista urheilijoista. Heillä säännöt ja niiden käyttäminen urheilijan näkökulmasta ovat osa kouluttautumista urheilijan arkeen. Molemmissa urheilijoissa ei näkynyt kilpailun aikana minkäänlaista hermostumisen merkkiä vaan he toimivat täysin tietoisena siitä että ovat oikealla asialla.
Viimeisin hyvin mielissä oleva esimerkkitapaus on Julius Yegon mahtiheitto Birminghamin timanttiliigassa. Tässä tapauksessa heitto tarkistettiin moneen kertaan ja kun se edelleen näytti olevan ulkona sektorista Yegon suomalainen valmentaja älysi pyytää vielä sektorikulman tarkistusta. Tarkat englantilaiset toimitsijat tekivät näin, että saatiin viimeinen varmuus heiton sääntöjenmukaisuudesta. Tässä tarkastuksessa ilmeni, että sektori oli liian kapea ja näin ollen viime vuosien pisin keihästulos sai lopullisen varmistuksen.
Mitä näistä tapauksista voi sitten oppia? Säännöt ovat suurelta osaltaan takuu tulosten vertailukelpoisuudelle mutta niitä voidaan, ja myös tulee tilanteen niin vaatiessa, käyttää urheilijan oikeuksien varmistamiseen. Tämä edellyttää sekä sääntöjen tuntemusta, että oikeiden toimintatapojen noudattamista. Suullinen protesti pitää tehdä aina välittömästi kilpailun aikana lajinjohtajalle, jolla kansainvälisissä kilpailuissa lukee hihanauhassa referee. Kannattaa siis aina ennen kilpailua selvittää itselleen kuka on kyseisen lajin lajijohtaja ja asioida hänen kanssaan jos tulee kilpailun aikana kysyttävää.