Juoksijoiden kuningas Paavo Nurmi teki vuonna 1925 Amerikan-kiertueen, joka oli laajuudeltaan ainutlaatuinen. Pariisin olympiakisojen sankari kilpaili Yhdysvalloissa viidessä kuukaudessa 53 kertaa, voitti 49 kertaa. Edesmenneen mestarijuoksijan syntymäpäivää (13.6.) kunnioitettiin muuan muassa perinteisellä Paavo Nurmen patsaan seppelöinnillä Turussa.

Nurmi kilpaili ensimmäisen kerran loppiaisena 1925 ja voitti Madison Square Gardenissa ensin mailin ja samana iltana vielä 5000 metriä. Molemmilla matkoilla syntyi sisäratojen maailmanennätykset, ja sen jälkeen manageri Hugo Qvist sai merkitä tähtijuoksijan allakan täyteen kilpailukutsuja. 

Loppiaisaloituksen jälkeen Nurmi sai hieman palautua, mutta sitten hallikilpailut kutsuivat tihenevään tahtiin ja maaliskuussa ohjelmassa oli peräti 15 kilpailua. Eli kilpailuun piti startata joka toinen päivä.

Tammikuun kilpailut olivat käytännössä New Yorkissa ja melko lyhyiden matkojen päässä itärannikolla. Heti ensimmäisten viikkojen aikana Nurmi hankki ennätysten murskaajan maineensa. Myyttinen Phantom Finn juoksi vain kelloa vastaan, eikä parhaistakaan amerikkalaisista ollut vastusta.

Voittajia palvovien amerikkalaisten sankareiksi singahtivat vähän piiritasoa paremmat juoksijat Gunnar Nilsson ja Al Gottlieb, jotka onnistuivat tuntuvan tasoituksensa turvin voittamaan Paavo Nurmen. Vielä viikkoja näiden tappioiden jälkeen lehdet saattoivat julkaista kuvia Gottliebistä, Paavo Nurmen voittajasta.

Nurmen kilpailutahti oli armoton. Joistakin kilpailuista hän poistui välittömästi hallin ulkopuolella odottavaan taksiin, jolla ajettiin rautatieasemalle, missä Flying Finn hyppäsi yöjunaan, Pullmaniin, ollakseen valmiina kilpailemaan seuraavana iltana uudella pakkakunnalla.

Ennätysten tehtailu oli ajan henki Amerikassa 1920-luvulla. Henry Fordin tehtaista puskettiin vuonna 1925 jopa 10.000 T-mallin Fordia vuorokaudessa, ja ilmailijat kehittivät kilvan koneitaan onnistuakseen lentämään yli Atlantin.

Nurmen ennätystehtailu sopi tähän kiihkeään aikaan. Maaliskuussa hän kilpaili 15 kertaa. New Yorkissa hän juoksi 1 1/8 mailia (1810 m) ennätysaikaan 4.55,8. Seuraavina päivinä hän voitti Kanadassa ensin puolitoista mailia ajalla 6.55,2 ja sitten maaradalla vähän verkkaisemmin 8.00,4. Neljäntenä peräkkäisenä kilpailupäivänä hän rikkoi Buffalossa mailin ennätyksen ajalla 4.12,0.

Nurmi kilpaili etupäässä sellaisilla paikkakunnilla, joilla oli aktiivisia suomalaisyhteisöjä. Kilpailukiertueen yksi perusajatus oli antaa siirtolaisiksi lähteneiden maanmiesten nähdä tuolloin jo kahdeksan olympiakultaa voitaneen turkulaisen tyyliä ja ylivoimaa.

Nurmen maine nousi kiertueen aikana myyttisiin mittoihin. Hänen juoksutyyliään analysoitiin tarkasti ja erot amerikkalaiseen koulukuntaan pantiin tarkasti merkille: vartalo on pystyssä, kädet tekevät sivuttaisliikettä eivätkä sahaa suoraviivaisesti edestä taakse, ja jalkaterä tulee maahan pikemmin tasajalkaa tai kantapää edellä, kun amerikkalaisia ohjattiin juoksemaan päkiöillä.

Helmikuun lopussa Nurmi kutsuttiin ensimmäisenä suomalaisena Valkoiseen taloon tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä Calvin Coolidgeä, ja keväällä hän tapasi Hollywoodissa mykkäelokuvan kuninkaalliset Mary Pickfordin ja Douglas Fairbanksin.

Vasinkanleike särki lumouksen

Lumous Nurmen ympäriltä särkyi osittain 17.3., kun hän keskeytti pistoksen vuoksi ME-vauhdista 5000 metrin kilpailun. Lääkäri kielsi juoksemasta illan toista matkaa, mailia. Vasikanleikkeen syöminen liian lähellä kilpailua taisi olla merkittävin syy pistokseen.

Kun Nurmi venytti kiertuettaan huhti-toukokuulle, hänelle tuli mahdollisuus kilpailla myös Los Angelesissa jopa 40 000 katsojan edessä. Toukokuun alussa hän oli San Franciscossa Kezar Memorial Stadiumin avajaiskilpailujen vetonaula.

Nurmi päätti viiden kuukauden kilpailukiertueensa juoksemalla itselleen alimatkalla 880 jaardilla Al Helffrichiä vastaan. Maailman puolimailereiden valioihin lukeutunut amerikkalainen kuittasi voiton ajalla 1.56,8. Matkalla tuulta halkonut Nurmi hävisi loppusuoralla kuusi jaardia.

Paavo Nurmen kilpailujen määräksi tuli lopulta 53 kilpailua. Hän voitti niistä 49. Monet kirjoittivat, että Nurmi kohtasi voittajansa vasta päätöskilpailussa. Mutta Abo Antilop oli kyllä hävinnyt kaksi tasoitusjuoksua. Ja kaikkein selvimmin hän kärsi tappion Ville Ritolalle Madison Square Gardenissa maaliskuun puolivälissä.

Nurmi oli karistanut Ritolan kannoiltaan ja eteni kohti 5000 metrin maailmanennätystä, kun hän sai valtavan pistoksen ja joutui keskeyttämään. Näin Ritola sai voiton Nurmesta niin yllättävällä tavalla, että kaikki eivät laskeneet sitä Nurmen tappiotilastoonkaan!

Tuon ajan ennätysten kirjaaminen oli hieman epämääräistä, mutta laskin Nurmen rikkoneen luotettavasti 29 halliennätystä

Kilpailujen, voittojen ja ennätysten määrä vaihtelee eri lähteissä, mutta omat laskuni ovat nyt tarkistusten jälkeen päätyneet 53 kilpailuun. Joissakin lähteissä on tammikuussa ja toukokuussa yksi sellainen kilpailu, josta amerikkalaiset lehdet eivät ole aikanaan kirjoittaneet. Koska Nurmi oli kaiken aikaa suurennuslasin alla, en pidä uskottavana, että hän olisi voinut kilpailla toimittajilta salaa.

Kalle Virtapohja