Seiväshyppääjä Tomas Wecksten pääsi jo viime kesänä maistelemaan millaista on taivuttaa komposiittiseivästä, ja se vakuutti.
– Se seiväs tuli markkinoille vasta nyt syksyllä, mutta olin valmentajani Steve Ripponin suhteiden ansiosta yksi testihyppääjistä. Pääsin hyppäämään niillä kilpailuja jo viime kaudella, Wecksten sanoo.
– Minulla oli niitä yksi setti Euroopassa ja Suomessa vanhempia hiilikuituseipäitä. Hyppäsin niitä ristiin ja vertailin seipäiden välisiä eroja.
Wesctenin mukaan erot lasi- ja hiilikuituseipäiden ja komposiittiseipään välillä ovat selvät. Viime päivinä hän on käyttänyt komposiittiseipäitä yhteisissä treeneissä britti Adam Haguen kanssa Liikuntakeskus Pajulahdessa.
– Hiilikuituseipäät ovat paljon nopeampia kuin lasikuituseipäät, eli seipään nostovoima on suurempi ja kiihtyvyys hypyssä paljon kovempi. Sillä on myös vaikeampi hypätä, koska se ei ole kovin anteeksiantavainen, Wecksten sanoo.
– Moni tykkää hypätä lasikuituseipäällä, koska se taipuu helpommin kuin hiilikuitu, eikä ole niin ärhäkkä maastalähdössä. Sen kanssa ei myöskään tarvitse heilahtaa niin nopeasti tai pistää niin paljon painetta seipääseen, että se pysyy taipuneena.
Weckstenin mukaan komposiittiseipäillä pyritään yhdistämään lasi -ja hiilikuituseipäiden hyvät puolet.
– Sen olisi tarkoitus olla pehmeämpi ja taipua enemmän, ja olla muuten yhtä hyvä kuin hiilikuituseiväs, ja niin se minun mielestäni onkin, Wecksten sanoo.
Hyvin komposiittiseipään kanssa on viihtynyt myös sitä Pajulahdessa testannut Hague. Hän ylitti viime kesänä 565 ja oli Kansainyhteisön kisoissa neljäs.
– Kestää aikansa oppia hyppäämään tällä seipäällä, mutta se on nopeampi, se nostaa nopeammin, Hague sanoo.
,
Seiväshyppytreenihän ei ole vain hyppäämistä, juoksemista ja puntteja.
Olen nopeampi ja vahvempi
Weckstenin, 22, mukaan syksyn harjoittelu on purrut ja Suomessa viikon verran vierailevan Haguen, 21, kanssa hyppääminen on ollut hauskaa.
– Olen nopeampi ja vahvempi, Wecksten kuvaa läpi syksyn tasaisesti kiristyneen treenin tuloksia.
– Sen huomaa, kuinka paljon helpompaa hyppääminen samoilla seipäillä nyt on. Pystyy myös ottamaan isompia seipäitä, kun haluaa ottaa itsestään irti
Nopeus on ollut aina Weckstenin harjoittelua painopisteenä.
– Nopeus on minulla hypyn heikoin osa, samoin kuin juoksun loppu. Joudun juoksemaan ihan täysillä loppuun asti ja siksi juoksu sitten välillä hajoaa. Jos nyt saan juoksun loppuun rentoutta, se vakioituu ja hyppääminen helpottuu, Wecksten linjaa.
Weckstenin ja Haguen talven tähtäin on maaliskuun alun EM-halleissa, jotka kilpaillaan Glasgow ´ssa Skotlannissa. Tulosraja sinne on 565. Sitä Wecksten alkaa metsästää tammikuussa Australiassa, jossa hän on harjoitus- ja kilpailuleirillä.
– Mielellään hyppäisin 565 heti ensimmäisessä kilpailussa. Viime vuonna siinä samassa kisassa meni melkein EM-raja 555. Nyt siellä pitäisi olla oikeat seipäätkin, Wecksten muisteli viime talven kilpailukauden avannutta Perthin kilpailua, jossa joutui kilpailemaan lainaseipäillä.
Pientä kisaa koko ajan
Hague ja Wecksten hyppäävät eri tavalla, joten kaksikko ei tutkaile toistensa hyppyjä, mutta kirittää toinen toisiaan harjoituksissa.
– Tomas on minua vahvempi, joten hän on parempi kaikessa paitsi hyppäämisessä, Hague hymyilee.
– On hyvä nähdä, kuinka täällä treenataan, saada vinkkejä ja uusia harjoitteita. Muutenkin on kiva treenata jonkun kanssa, joka on kovemmalla tasolla kuin muut minun omassa ryhmässäni.
Wecksten on samaa mieltä.
– Minusta on aina hauskempi treenata, kun enemmän kavereita harjoituksissa. Adamin kanssa tämä on ollut sellaista kaverin haastamista ja härnäämistä. Koko ajan on pientä kisaa. Jos vaikka hypätään kahdeksalla askeleella, katsotaan kumpi menee ensin rimaa (kumirimaa) koskematta.