Joensuun Katajan poikien SM-kisoihin tähtäävän treeniryhmän tavaramerkki on Hankkijan retrolippis. Oranssiin hattuun on painettu yhtiön vanha kolmen väkäsen logo. Katajan poikien käytössä logo voisi viitata vaikka valmentaja Jarkko Kumpulaisen kolmeen teesiin, joilla hän ryhmää vetää.

– Hien pitää lentää kunnolla ja hauskaa pitää olla, mutta myös aika jämäkät säännöt, Kumpulainen kiteyttää. Hetken rupattelu Mikkelin SM-viesteissä Katajan treeniryhmän kanssa vakuuttaa, että juuri noilla teeseillä ryhmä toimii, ja siksi siinä viihdytään.

– Kaikkea vedetään aika paljon huumorilla. Jakkekin on aina mukana, vaikka se välillä vähän hermostuu. Tälläkin reissulla se kerkesi jo tuhahtaa, kun ei aina olla sellaisia kultapoikia, jotka noudattaa niin tarkkaan noita sääntöjä, Miro Tanninen veistelee.

Tannisen, 14, lisäksi Mikkelissä viestikapulaa kuskasivat Rasmus Lehikoinen, 15, Sakari Vallius, 15, ja Topi Kela, 14. Kaikkien mielestä huumori ja hyvä yhteishenki ovat ryhmää koossa pitäviä voimia sen ohella, että kaikki haluavat harjoitella tosissaan.

– Olen yrittänyt innostaa osaa koulukavereistani yleisurheiluun. Moni on kokeillut ja sitten sanonut, ettei ollut minun juttu, koska ryhmä ei ollut yhtenäinen. Osa yritti tehdä tosissaan, ja osa teki puolihuolimattomasti. Meillä oli tuuria, että löytyi näin hyvä porukka, Tanninen sanoo.

 

Kumpulainen: ”En lähde käännyttämään”

Kumpulaisen vetämässä ryhmässä on yleisurheilua alusta pitäen harrastaneita ja Topi Kelan tapaisia nuoria, joille yleisurheilu on toinen laji.

– Minä treenaan myös jalkapalloa. Futista on neljästi ja yleisurheilua kahdesti viikossa. Päälaji yleisurheilussa on pikajuoksu. Se ja jalkapallo tukevat hyvin toisiaan, Kela sanoo.

Kumpulainen rekrytoi nuoria muista lajeista, mutta ei puhumalla. Hän antaa lajin imun tehdä työn puolestaan. – En ole hyvä myyntipuheiden pitäjä, mutta jos näen vaikka jalkapallon parista sopivan nuoren, ehdotan, että hän voisi tulla käymään, että näkee mitä tämä on. Samantien en lähde käännyttämään ketään yleisurheilijaksi, Kumpulainen sanoo.

– Topillakin (Kela) halu käydä meidän harjoituksissa on pikkuhiljaa lisääntynyt.

Miksi näin Topi?

– Olen luonnostaan hyvä yleisurheilussa, ja täällä on hyvä ilmapiiri ja hyvät tyypit, Kela sanoo.

 

”Kaverit on täällä ja pärjätään”

Vallius ja Lehikoinen ovat aloittaneet urheilun yleisurhei- lusta.

-Olen meinannut aloittaa hiihdon, mutta se on jäänyt, kun yleisurheilu tuli enemmän kuvioihin. Tässä ryhmässä on hyvä meininki ja kaverit, sanoo pituussuuntaisten hyppyjen ja aitajuoksun parissa viihtyvä Vallius. 

– Parasta on hyvä fiilis kisoissa ja onnistumisen tunne siellä. Erityisesti SM-kilpailut, YAG ja TJIG ovat semmoisia kisoja, joissa viihtyy.

Lehikoisen tuntemukset ovat samanlaisia.
– Kaverit on täällä ja pärjätään. Sehän se pitää mukana. En ole muuta harrastanut kuin yleisurheilua. Joskus harkitsin jalkapalloa harrasteryhmässä, juoksulajeihin suuntautunut Lehikoinen sanoo.

”Ei mennä koko ajan oppikirjan mukaan”

Yleisurheilussa on ollut ongelmia pitää teini-ikäiset pojat harrastuksessa mukana. Kuinka Kumpulainen on siinä onnistunut?

– Se on tietynlainen äijämäisyys. Ei mennä koko ajan ihan oppikirjan mukaan. Aina en pidä kiinni edes omista suunnitelmistani, Kumpulainen sanoo.

Mitä se käytännössä tarkoittaa?
– Joskus on hyvä uskaltaa tehdä vähän sekopäistä hommaa ja vetää pikkuisen överiksi. Meillä esimerkiksi on sellainen verryttelypeli, joka on sekoitus jalka-, käsi- ja amerikkalaista jalkapalloa. Se on äijämäistä touhua, ja menee välillä pystypainiksi ilman, että ketään vahingoitetaan.

– Kun näen, että pojilla on kivaa ja peli luistaa, annan sen joskus venyä 45-50 minuuttiin vaikka ohjelmassa olisi alkujaan ollut vaikka nopeusharjoitus. Pelissä juostaan toisia kiinni ja karkuun. Tulee suunnanmuutoksia ja spurtteja. Vajaan tunnin pelin jälkeen pojat ovat jo melkein valmiita kotiin, eli sen jälkeen ei enää mitään nopeusharjoitusta tehdä.

Yksittäisten harjoitusten tasolla suunnitelmia voi muuttaa, mutta harjoittelun monipuolisuudesta Kumpulainen ei tingi.
– Harjoittelun pitää olla niin monipuolista, että alle 17-vuotiaana voi tehdä kerran kesässä kymmenottelun ja talvella halliottelun, Kumpulainen sanoo.

 

Entäs se lippis?

Mutta entäs se lippis? Mistä se tuli?
– Se oli meidän oma keksintö. Nähtiin sellaiset lätsät Joensuun markkinoilla ja päätettiin ostaa ne treenilippiksiksi. Sitten niistä on tullut myös kisalippikset, Vallius kertoo

Onko niistä tullut palautetta?
– Viime talvena Tampere Junior Indoor Gamesissa jotkut pojat eivät oikein tykänneet, mutta yleisesti palaute on ollut aika positiivista. Meidän ryhmällä se on sellainen asia, joka lyö meitä eniten yhteen. Se on positiivinen kannustin, joka lähti vitsistä, Tanninen sanoo.