Kymmenottelun olympiavoittaja Paavo Yrjölän Matti-poika ei koskaan urheillut olympialaisissa, mutta on jättänyt lähtemättömän jäljen suomalaiseen kuulantyöntöön urheilijana, valmentajana, lajikarnevaalien järjestäjänä ja aina yhtä avuliaana lajin pr-miehenä.
– En minä kieltäydy, jos joku, joka tosissaan harjoittelee, tulee kysymään neuvoa, tänään 80-vuotta täyttävä Matti Yrjölä sanoo kotonaan Kyröskoskella.
Yrjölä työnsi itse parhaimmillaan 20,84, kohensi SE-lukemia kuusitoista kertaa ja oli EM-kisoissa neljäs ja kuudes. Kalevan kisoista hän työnsi kuusi mestaruutta ja yhteensä 19 mitalia. Ruotsi-ottelussa hän kilpaili hulppeat 19 kertaa.
Toisen uran kuulantyönnön parissa Yrjölä on tehnyt Suomen Urheiluliiton lajivalmentajana (1983-2003), Kyröskosken kuulakarnevaalien keulahahmona ja henkilökohtaisena valmentajana. Nuo pestit hoituivat voimistelunopettajan töiden ohella, ja valmentaminen jatkuu edelleen.
Rakkaus urheiluun ja sen arvostus ovat Paavo Yrjölän perintöä. Hämeenkyrön karhuna tunnettu urheilun monitaituri toimi myös poikansa valmentajana.
– Me saimme urheilla lapsena. Jos vaikka sukset katkesivat, Paavo lähti linja-autolla hakemaan uudet. Oli suuri ilo olla olympiavoittajan poika, Yrjölä muistelee poikavuosiaan Kyröskoskella.
– Pihalla oli korkeushyppypaikka ja rantaan menevällä tiellä 60 metrin suora, jossa juostiin kilpaa. Muitakin yleisurheilulajeja tehtiin, ja joskus pelattiin tennistä. Valmentajana Paavo hallitsi tekniikat ja näki hyvin liikkeen rytmin.
Polvi alkoi tutista
Pitkällä urheilu- ja valmennusurallaan Yrjölä on nähnyt kuulantyönnön kehityksen amatöörien harrastuksesta ammattilaislajiksi, jota se kansainvälisellä huipulla nykyisin on.
– Omalla uralla ehkä yllättävin tapaus oli Tampereella kesäkuussa 1958, kun työnsin Suomen ennätyksen 16,61. Sitä ei kukaan odottanut, Yrjölä muistelee.
– Kisan alkuun työnnettiin vanhalla rotansyömällä kuulalla. Työnsin sillä 16,72, joka oli huomattava SE:n parannus. Sitten kilpailu pantiin poikki ja kuula vietiin apteekkiin punnittavaksi. Siellä se todettiin alipainoiseksi. Kilpailu jatkui puolen tunnin kuluttua tuliterällä kuulalla, jolla työnsin 16,61. Sain kuitenkin työntää vain ne kolme jäljellä ollutta työntöä.
Arvokisoista Yrjölän uran paras saavutus on Ateenan EM-kisojen neljäs sija vuodelta 1969. Silloin edellä oli kolme itäsaksalaistyöntäjää.
– Olin silloisen Länsi-Euroopan paras mörssäri, Yrjölä veistelee.
Lähimpänä olympiavalintaa Yrjölä oli 1976. Montrealin matka jäi kuitenkin haaveeksi. Turun Kalevan kisoissa tulos jäi 19,34:ään, kun piti työntää 20 metriä ja kisoihin valittu Reijo Ståhlberg työnsi 20,04. Kolme päivää myöhemmin Yrjölä murjaisi omaksi ennätykseksi jääneen 20,84.
– Se vuoden 1976 tilanne oli sikäli harmittava, että olin todella hyvässä kunnossa, Yrjölä sanoo ja myöntää, että jännitys pilasi Turun kilpailun.
– Työnsin verryttelyssä vauhditta 18,80. Kilpailussa siihen olisi pitänyt saada puolitoista metriä lisää. Mutta jännitin ja polvi alkoi tutista niin paljon, että se alkoi jo naurattaa.
Leirit koulivat myös valmentajia
Oman uran kokemukset Yrjölä on siirtänyt hyötykäyttöön valmentajana. Muiden opastus alkoi Erkki ja Matti Heinon sekä Jorma Lempisen valmentajana kilpailu-uran ohessa, ja jatkuu yhä Arttu Kankaan valmentajana sekä nuorten Arttu Korkeasalon sekä Vesa Leveelahden mentorina.
– Se lähti siitä, kun Heinon poikien isä sanoi, että voisitko opettaa meidän poikia. Sitten kirkonkylän opettaja otti yhteyttä ja sanoi, hänellä olisi tiedossa vahva mies, joka työntää kuulaa. Hän oli Jorma Lempinen. Kävin tapaamassa häntä ja pyysin mukaani harjoitusleirille Kuortaneelle, Yrjölä muistelee.
– Lempinen oli metallimies ja töissä Turun telakalla. Hän kävi kotona viikonloppuisin. Sunnuntaisin meillä oli sitten yhteiskoulun näyttämöllä aina yhteinen voimaharjoitus. Se kehitti meitä molempia, kun piti yrittää pysyä ennätyksissä 20 kiloa Lempisen edellä, Yrjölä hymyilee.
Yrjölän vuodet lajivalmentajana tuottivat paitsi menestystä ja Suomalainen kuulantyöntö –kirjan. Se syntyi yhteistyössä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) kanssa ja sisälsi laajan analyysin pyörähdystekniikasta.
Yrjölän lajivalmentaja-aikakaudelle osuivat myös kuulan kotimaiset supervuodet, kun laji nousi Suomessa kansainväliselle tasolle muiden muassa Arsi Harjun, Mika Halvarin, Tepa Reinikaisen, Timo Aaltosen, Conny Karlssonin ja Ville Tiisanojan johdolla.
– Harjoituskaudella oli urheiluopistolla leirejä kerran kuukaudessa perjantaista sunnuntaihin. Siellä olivat mukana myös urheilijoiden valmentajat, Yrjölä sanoo.
– Noiden aikojen sykähdyttävimpiä muistoja olivat ne hetket, kun urheilijan leirityöntöä seurasi vierestä 6-7 valmentajaa. Siinä saattoivat penkillä istua esimerkiksi Kauko Reinikainen, Kalle Tiisanoja, Jorma Tuominiemi ja Janne Palokangas. Jokainen työntö analysoitiin tarkasti. Uskon, että se oli parasta mahdollista koulutusta kaikille.
Feuerbach ja Nelson säväyttivät
Lajikarnevaalien keskushahmona ja kilpailumatkoilla Yrjölä ehti tutustua useisiin lajin ulkomaisiin kärkinimiin ja valmentajiin. Kuka on tehnyt suurimman vaikutuksen?
– Kyllä Al Feuerbachin ketteryys ja nopeus olivat ylivoimaisia. Adam Nelson taas osoitti Tampereen harjoitusdemossaan, että kuulantyöntäjä voi olla myös erittäin notkea. Varsinkin hänen lantionsa oli todella irtonainen, Yrjölä muistelee kahta lajin amerikkalaista huippua, joista ensin mainittu rikkoi ME:n ja jälkimmäinen voitti olympia- ja MM-kultaa.
– Jos joku suomalaisista pitää mainita arvokisamenestyjien ja nykyisen SE:n haltijan Reijo Ståhlbergin ohella, se on Aulis Akonniemi, joka työnsi 20,18. Hän oli poikkeuksellinen kaveri ja teknisin suomalainen pakittaja kautta aikojen. Aulis työnsi todella kauniisti, Yrjölä sanoo.
– Ja jos joku on jäänyt harmittamaan, se on Mika Vasaran loukkaantuminen. Hänellä olisi ollut mahdollisuus työntää yli 21 metriä.
Matti Yrjölä viettää 80-vuotisjuhliaan perhepiirissä