Kun juoksijakaverit eivät ole nähneet toisiaan 20-30-vuoteen, halu nähdä vanhoja harjoituskavereita on kova. Jostain syystä tapaamisia ei vain saada aikaiseksi.

Päivitin muutama viikko sitten Tampereen Pyrinnön kaikkien aikojen tilastoja. Silloin ajatus napsahti. Eikös vanhojen mestarien koollekutsuminen kuuluisi nykyisille toimijoille.

Tiesin, että vanha mestarijuoksijamme Erkki Koskinen,78, asuu Tampereen Koukkunimen Impivaaran hoivakodissa. Ensin yhteys Erkin elämänkumppaniin Maritaan ja sitten pariin entiseen kestävyysjuoksijaan. 

Vanhoja juoksukavereita ei tarvinnut maaritella. Tapaaminen toteutui reilun viikon ”varoitusajalla”. Toivo Riihijärvelle,76, ja Veijo Keskiselle,71, Erkin näkeminen oli kuin oltaisiin lenkille lähtemässä.

Koskinen muutti Tampereelle syksyllä 1966. Sänky löytyi Jorma Virtasen (kymppi 29.25,4/-66) kämpästä.  Siellä vieraili useasti turkulainen Marita Aaltonen.

–  Rakastuin Erkkiin Leningradin matkalla 1965. Yhteisolo oli heti tiivistä. Useampi vuosi seurusteltiin mistä äitini ei pitänyt, kun olimme ns. susipari, Marita kertoi.

–  Erkki teki parikin kertaa viikossa 30 kilometrin juoksulenkin Turun suuntaan Sarkolanmäelle. Minä ajelin autollani vastaan. Sen muistan, että Erkillä oli kymppi taskussa siltä varalta, jos en olisi tullutkaan. Bussirahalle ei ollut käyttöä!

Koskisen elämä muuttui kymmenisen vuotta sitten totaalisesti. Kaatuminen aiheutti aivoverenvuodon. Kun jo sitä ennen lonkissa oli vaivaa, liikkuminen tuli entistä vaikeammaksi. 

–  Topi, Erkki tuumasi oitis astuessamme Impivaaran erinomaisen viihtyisään huoneeseen. Ystävien kohtaaminen kymmenien vuosien jälkeen oli aavistuksen tunteellinen.

Oliko SE hetken Aaltosella?

Marita Koskinen asuu edelleen 1970-luvulla hankitussa osaketalossa Tampereen Tesomalla. Pari päivää viikosta hän viettää Erkin luona, rakkaus ei ole hälventynyt.

–  Minulle olisi sopinut kolme tonnia tai miksei vitonenkin, mutta nuoruudessani naisille pisin matka oli kasi, vasta 1968 tuli ohjelmaan tonnivitonen, Marita muisteli.

Marita Aaltonen juoksi heinäkuun 21. päivä Lohjalla ajan 4.41,9, joka alitti SE:n noin viidellä sekunnilla. Samana päivänä Pirjo Vihonen kellotti Nurmeksessa 4.41,8 eli kymmenyksen nopeammin kuin Marita. Epäselväksi jää, oliko Maritalla hetken Suomen ennätys. 

Marita tuli minulle tutuksi 1980-uvun lopulla. Pyrinnön toimiston lähin pankki oli Pyynikintorin laidan TAP, jonka virkailijana Marita toimi monet vuodet.

”Liraus konjakkia ja yksi olut”

Toivo Riihijärvi on käynyt läpi lonkkaleikkaukset, juoksuaskeleita ei raski ottaa, mutta pitkät kävelylenkit kuuluvat ohjelmaan.

– Ruotsi-ottelu 1965 on jäänyt mieleeni. Vähän senkin takia, että siinä karsittiin juoksijoita syksyn Italia-maaotteluun, tyyliin kaksi parasta lähtee Italiaan. Toinen suomalaisista jäi taakseni vitosella. Kuitenkin seuraavalla viikolla olikin karsinta Valkeakoskella. Minulle ei tästä kerrottu, Topi muisteli. (Tästä ei voi syyttää Kemppaista!).

–  Arthur Lydiard asui 60-luvun loppupuolella Tampereella Mustanlahdenkadulla.

– Kävimme usein lenkin jälkeen siellä suihkussa ja iltapalalla. Liraus konjakkia ja yksi olut oli juomana. Ei enempää, Artturi opetti.

–  Artturi ei hyväksynyt juoksijoilleen painonnostoa, mutta Pyynikillä loikittiin sitäkin enemmän. Kieliongelmia ei ollut, kun Eero Uotila toimi tulkkina. Kerran Artturi tuli hakemaan minut kotoani, vinkkasi vain. Sanoin vaimolleni, etten tiedä mikä on asia, mutta mentävä on.

– Menimme Hämeenkyröön Taatan maille saunomaan. Kun en omistanut lankapuhelinta, kotijoukot olivat huolissaan.  Myöhään meni, mutta selitykset olivat uskottavat.

”En tiedä, mutta mentävä on”

Entä Veijo Keskinen? Veijolla on varmasti yksi Suomen ennätys.  Hän on juossut kaiketi viisi-kuusi kertaa esteet aikahaarukkaan 9.00–9.01 alittamatta kuitenkaan yhdeksän minuutin rajaa, ennätys 9.00,1. 

Veijo pääsi 45-vuotiaana eläkkeelle puolustusvoimista, sen jälkeen mies oli yli 20 vuotta töissä Tampereen Messuilla.

Kun vein Toivo Riihijärven kotiin Nokialle, Topi totesi.

– Vaimo ihmetteli, miksi Pyrinnöstä soitettiin ja järjestettiin tapaaminen. Sanoin, etten tiedä, mutta mentävä on!

Tämä oli toiminnanjohtajalle palkkapäivä!

Jarmo Hakanen