Jukka-Pekka Puumalainen oli perehtynyt Seuracupiin jo Urheiluliitossa valmentajana 2006–9 töissä olleessaan, nähnyt menoa pari kertaa Ruotsi-ottelun yhteydessäkin ja kertonut siitä portugalilaisille vieraillekin.

– Muistan katsoneeni sitä, että mahtaa olla hienoa touhua. Mitään omaa kosketusta ei ollut, joten näkökulma oli ihan erilainen, Puumalainen muistelee.

Seurassaan Säkylän Urheilijoissa Puumalainen aktivoi toimintaa uudelleen niin, että vuonna 2012 seura oli jälleen tauon jälkeen mukana Seuracupissa.

– Siitä saakka olen ollut ihan hurahtanut. Siinä on samanlaista fiillistä ja yhteisöllisyyden kokemista kuin Ruotsi-ottelussa joukkueen kanssa. Emme varmaan muuten järjestäisi finaalia, elleivät muutkin tästä tykkäisi. Seurassamme monet muutkin ovat mieltäneet tämän parhaaksi osaksi nuorten yleisurheilua, Puumalainen kertoo.

Säkylän Urheilijoissa ollaan vuosi toisensa jälkeen innoissaan Seuracupeista.  

– Yhteisöllisyyden lisäksi parasta on, että seurat tapaavat toisiaan kerran vuodessa samoissa merkeissä ja pääsevät vaihtamaan kuulumisia. Toki siellä kilpaillaan, mutta se on sellaista hyväntahtoista – järjetöntä voitontavoittelua ei oikein ole.

Reissuilla nuoret oppivat monenlaisia taitoja. Savonlinnan finaalireissulla Säkylän Urheilijoiden nuoret saivat pakata itse laukkunsa lähtiessä.

– Pojathan sitten pakkasivat itse mukaan kaiken majoituspaikoissa tyynyistä lähtien. Hirvosen Jarmolle annoin sitten postipojan tehtävää viedä ne takaisin Tanhuvaaraan,  Puumalainen muistelee hymyillen palautustehtäviä tuonutta omatoimisuutta.

Mutta millaisena Seuracup jatkuu? Puumalainen on miettinyt, olisiko 19-vuotiaiden sarja mukana vaikka kahdella lajilla ja aikuisten sarja yhdellä.

– Se toisi mukaan aikuisen seuraurheilijan merkityksen jokaiselle seuralle vähän isommaksi. Myös lajivalikoimaa olemme miettineet, Puumalainen pohtii.