Seiväshypyn ME-mies Renaud Lavillenie kuorrutti viisi vuotta sitten Euroopan mestaruuden Helsingissä huipputuloksella 597. Vastaavien muistojen kanssa hän haluaisi jättää Turun Paavo Nurmi Gamesin kesäkuussa.
– Aloitan kilpailukauden Shanghaissa 13. toukokuuta. Turku on minulle kesän kolmas kilpailu. Oma tavoite on löytää kilpailuissa heti tasaisen kova taso, joten toivon Turkuun hyviä olosuhteita, joissa voisi hypätä mahdollisimman korkealta, Lavillenie sanoo.
Alkavan kesän ranskalaishyppääjä haluaa huipentaa ensimmäiseen maailmanmestaruuteensa Lontoossa elokuussa. Meriittilistalla on jo olympiakultaa ja hopeaa sekä neljä EM-hallien, kolme MM-hallien ja kolme ulkoratojen EM-titteliä, muttei ulkoratojen MM-kultaa.
– MM-kisat olisivat toki kauden ykköstavoite, vaikka minulta ei tuota kultamitalia puuttuisikaan, Lavillenie muistuttaa.
Lavillenie tapaa kilpailla uutterasti. Talven kilpailut jäivät kahteen, kun vasemman jalan takareisi kipeytyi.
– Nyt tilanne näyttää oikein hyvältä. Minulla oli joulukuussa pikkuvamma reidessä ja kun sitten aloin kilpailla tammikuussa, toinen takareisi ei ollutkaan ihan siinä kunnossa kuin sen olisi pitänyt olla. Siihen tuli vamma kilpailuun valmistautuessa, Lavillenie muistelee.
Vamma hoidettiin uutteralla kuntoutuksella. Sen jäljiltä Lavillenie pääsi hyppäämään maaliskuussa kuuden askeleen vauhdilla, joka on pikkuhiljaa pidentynyt.
– Nyt pystyn jo hyppäämään normaalisti ilman kipuja, Lavillenie sanoo.
Kaliforniaan leirille, Turussa ME?
Kesän ulkoratakauteen Lavillenie valmistautuu kahdella harjoitusleirillä. Huhtikuun alussa hän matkustaa kahdeksi viikoksi San Diegoon Kalifornian lämpöön. Sen jälkeen edessä on viikon maajoukkueleiri Monacossa ennen kilpailuja.
Lavillenie, 30, on kilpaillut kansainvälisellä tasolla liki kymmenen vuotta. Vuodet ovat koulineet ja muokanneet harjoittelua ja kilpailemista, mutta palo ja innostus lajiin eivät ole haalistuneet.
– Intohimo hyppäämiseen on se asia, joka ei ole muuttunut. Hyppääminen on minulle edelleen ykkösjuttu. Jos sen vielä voi yhdistää taisteluun kilpailun voitosta, se on ylittämätön yhdistelmä, Lavillenie sanoo.
Kolme vuotta sitten Lavillenie siirsi historiaan esikuvansa Sergei Bubkan jo ikuiseksi povatut ME-lukemat. Hän taivutti halliradalla Donetskissa 616. Sittemmin hänen parhaansa on Eugenessa toissa vuonna hypätty oma ulkoratojen ennätys 605.
Voisiko Turku olla uuden ennätyksen näyttämö?
– Ulkoradoilla maailmanennätystä on vaikea ennakoida. Niin paljon riippuu säästä, mutta olisi todella hienoa, jos Turussa olisi täydelliset olosuhteet ja pääsisin yrittämään sitä, Lavillenie sanoo.
Kenellä muulla näet mahdollisuudet ME-tulokseen?
– Voisi sanoa, että kaikilla nykyaktiiveilla, jotka ovat hypänneet 590-600, ja siinä joukossa on muutamia nuoria hyppääjiä, joten aika näyttää. Kannattaa muistaa, ettei kukaan odottanut, että minä ylittäisin ME:n.
,
Lavillenie: Murron hypyt tekivät vaikutukset
Renaud Lavillenie seuraa tarkasti miesten ja naisten seiväshypyn kansainvälistä kehitystä. Jarno Koivusen valmentamat Minna Nikkanen ja erityisesti junioreiden ME:n tehnyt Wilma Murto ovat taidoillaan pistäneet ME-miehen silmään.
– Hyviä hyppääjiä. Odotan mielenkiinnolla mihin Murto yltää. Näihin hänet talvella Tignesissä ja se teki kyllä vaikutuksen. Erittäin lahjakas, nuori hyppääjä, Lavillenie muistelee kilpailua, jossa Murto ylitti 466.
Kansainvälisen yleisurheiluliiton päätös muuttaa Timanttiliigan sääntöjä sen sijaan ei hyppääjälle maistu. Tänä vuonna Timanttiliigan lajivoittaja on kilpailun finaalin ykkönen. Muissa kilpailussa kerätään pisteitä, joilla noustaan finaaliin.
– En ole iloinen muutoksesta. Nyt voiton vie finaalin voittaja, eikä se joka pystyy olemaan tasaisen hyvä liigan kaikissa kisoissa, Lavillenie sanoo.
Syksyllä moottoripyöräkisaan
Mitä Lavillenie tekee, kun kausi päättyy? Hän vaihtaa piikkarit, seipäät ja kilpailuasun ajohaalariin ja hän nauttii vauhdista moottoripyörien rata-ajon kestävyyskilpailussa.
– Se on sama juttu, kuten joka vuosi, en aja kisoja ennen kuin seiväshypyssä kauden pääkisat ovat ohi. Nyt valmistaudun ajamaan syyskuun alussa tiimikaverini David Dumainin kanssa Bol d’Argent -kilpailun Yamahan MT 09 -ajokilla, Lavillenie viittaa Paul Ricardin radan kestävyyskilpailuun.
– Se on hieno kisa, jota emme kuitenkaan ota turhan vakavasti. Se on nautiskelua.