Lähes 35-vuotisen työuran Suomen Urheiluliitossa  tehnyt Into Turvanen täyttää tänään 85 vuotta. Turvanen aloitti SUL:ssa aluepäällikkönä ja työskenteli sittemmin heittäjien päävalmentajana ja valmennuksen ja koulutuksen johtajana. Jarmo Mäkelä kyseli entiseltä valmentajaltaan -ja esimieheltään nykyhetken kuulumisia ja urheiluun liittyviä ajatuksia.

Urheilun seuraaminen ja liikunta sävyttävät Helsingissä asuvan kokeneen urheilumiehen arkea. Eläintarhan tunneli on ”Inski” Turvaselle mieluisa paikka. Hän käy siellä sulan maan aikana pari kolme kertaa viikossa virittelemässä toimintakykyään vauhdittomilla hypyillä ja kuntosalitreenillä. Turvanen viihtyy myös Eltsun moukaripörssissä lempilajiksi valikoituneen kiekonheiton parissa.

Lähes päivittäiset kävelylenkit ja kesäajan pitkät jaksot mökillä Saimaan rannalla varmistavat päivittäistä ulkona oloa, johon loppuvuodesta tuli katkosta, kun korona pääsi iskemään rokotuksista huolimatta. Kiekonheitto ja kävelylenkit kuuluvat moninaiseen puuhailuun myös mökillä.

Lukemisen Inski kertoo viimevuosien aikana hiipuneen jonkin verran. SUL:n valmennusjulkaisu HUU:n hän kertoo toki lukevansa edelleen kannesta kanteen. Liikkumisen ja ulkoilun lisäksi päivänsankari kertoo radion kuuntelun ja tv:n katselun rytmittävän arkeaan sopivasti.

Kansainvälinen kilpailu kiristyy, keihään olympiavoittoa voi tavoitella Pihtiputaalta tai Pakistanista

Televisio on entisen valmennusjohtajan pääväline urheilun seurannassa. Yleisurheilun tuotannot eivät häneltä jää väliin sen enempää julkisilta kuin maksukanaviltakaan.

– Hiihto- ja ampumahiihtolähetykset katson niin ikään varsin tarkkaan. Joukkuelajeista minulle mielenkiintoisin on koripallo, jota sitäkin seuraan, Turvanen kertoo.

Viime kesänä seurattavaa oli normaaliakin enemmän, kun tv toi herkkupalat kotisohvalle niin EM-kilpailuista Roomasta kuin olympialaisista Pariisista. Turvanen kertoo katsoneensa kumpaakin tapahtumaa tarkalla silmällä ja tyytyväisenä siihen, että yleisurheilu näyttää urheilumaailman myllerryksessä pitävän asemaansa johtavien urheilumuotojen joukossa.

– Kesäolympialaisten lajitarjontaa uudistetaan, nykynuorisoa kiinnostavia, uusia lajeja otetaan mukaan. Perinteisissä lajeissa kilpailu näyttää yhä kiristyvän. Keihäänheitossakin olympiavoittoa voidaan tavoitella Pihtiputaalta tai Pakistanista, Turvanen sanoo.

– Suomen huippu-urheilu on nähnyt nykyistä parempia aikoja. En edusta jälkiviisautta, mutta realistina ennustin ennen Pariisia Suomen jäävän mitalitta. Asiasta virisi melkoinen älämölö alkusyksylle, mikä osoittaa sen, että huippu-urheilusta välitetään maassamme edelleen.

Arvokilpailuihin valituilla tulisi olla tilastoperusteinen mahdollisuus yltää jatkoon

Turvanen omaa pitkän perspektiivin niin yleisurheiluun Suomessa kuin suomalaiseen elämäntapaan ja sen muutoksiin. Yhteiskunnan rakennemuutos, pienentyneet ikäluokat ja joukkuelajien nousu ovat näivettäneet seuratoimintaa maakuntien Suomessa. Turvanen näkee kuitenkin, että yleisurheilun kohtalaisen hyvä asema valtakunnassa ja monissa maakuntienkin kasvukeskuksissa on kullanarvoista tähän maailman aikaan.

– Nyt kun vain pieni osa nuorista tapaa somen sijaan toisiaan urheilukentillä ja harjoituspaikoilla ja urheilumuotojen välinen kilpailu nuorista on kovaa, on ohjaajien ja uusien valmentajien mukaan saaminen aiempaakin tärkeämpää. Ymmärrän, että vapaaehtoiseen seuratyöhön ihmisten mukaan saaminen on työlästä. Parhaimmillaan tämä ”markkina” on varmasti urheilevien lasten vanhemmissa, Turvanen sanoo.

– Hyvässä aikataulussa olevia nuorten sarjalaisia on edelleen varsin paljon. Yleisen sarjan arvokilpailuihin suosittaisin tiukempia tulosrajoja. Jokaisella valitulla tulisi olla tilastoperusteinen mahdollisuus yltää alkueristä tai karsintakilpailuista eteenpäin.

Urheiluliiton tulee huolehtia seuravalmentajien uranmittaisesta koulutuksesta ja tukea heitä

 Liiton kotisivuja selailtuaan Turvanen on huomannut lasten kilpailutoiminnan olevan kohtalaisen aktiivista ja ympärivuotista. Se nostaa hyvin lahjakkuuksia niiltä paikkakunnilta, joissa seurat toimivat. Koululiikunnan ja -urheilun vähäisistä resursseista huolimatta hän kertoo pohdiskelleensa – saataisiinko koulujen ja seurojen yhteistyöstä irti nykyistä enemmän.

– Yläkouluiässäkin ehtii vielä mukaan, jos innostuksen juonne syntyy, Turvanen muistuttaa.

Seuratoiminnan elävöittämisen keskisimpänä tukitoimena entinen valmennuksen ja koulutuksen johtaja näkee ohjaajien ja valmentajien kouluttamisen. Siitä Urheiluliitossa näkyy huolehditun varsin hyvin kuluvallakin vuosituhannella.

– Urheiluliiton tärkein tehtävä on huolehtia seuravalmentajien uran mittaisesta koulutuksesta ja tukea heitä elintärkeässä tehtävässään, Turvanen kiteyttää terveisensä yleisurheilun järjestöväelle.

Teksti: Jarmo Mäkelä