Saara Keskitalo ja Vilma Mäki ovat syksystä lähtien harjoitelleet yhdessä Helsingissä Mikael ”Micke”Ylöstalon valmennuksessa. Kaksikko on 100 metrin aidoissa Suomen kaikkien aikojen tilastossa viides ja kuudes ajoin 12,84 ja 13,07.

Tasaisen asetelman voisi kuvitella luovan harjoituksiin jatkuvan kilpailutilanteen, mutta sellaista ei Urhean juoksusuoralla näy. Aitajuoksutreenissä mennään lujaa, mutta iloisen rennossa ilmapiirissä. Kaksikon harjoittelua voi seurata Instagramissa Aitalyylit-nimen alla.

Mäki ja Keskitalo ovat ystäviä, kilpakumppaneita ja samantasoisia pika-aitureita, joskin rahtusen eri vahvuuksilla. Se luo Aitalyylien yhteistreeneille erinomaisen lähtökohdan.

– Saara on nopeuspuolella minua parempi, joten se on vähän silleen, että jos pysyn Saaran kannassa, menee ihan hyvin. Se, että ollaan niin tasaisia, hyödyttää minua tosi paljon, Mäki kiittelee SUL:n valmennusjulkaisun Huippu-Urheilu-Uutisten haastattelussa.

Keskitaloa treenikaverin tekeminen ja tämän valmentajalta saama palaute auttaa hahmottamaan asioita omassa juoksemisessa ja harjoittelussa.

– Minusta on tosi hyödyllistä nähdä, kun joku toinen aitoo vieressä ja kuulla, kun hänelle annetaan palautetta. Useimmiten tässä puhutaan enemmän tai vähemmän samoista asioista, Keskitalo sanoo.

 

”Saara sanoi, että Vilma tulee meidän ryhmään”

Aitalyylit-treeniryhmä syntyi, kun Mäki muutti syksyllä Helsinkiin ja alkoi opiskella laboratorioanalyytikoksi. Se päätti Mäen taipaleen Antti Haapakosken valmennuksessa.

– Olin sanonut Antille, että haen kouluun Helsinkiin. Kun sain kesällä tiedon, että koulupaikka aukesi, käytiin keskustelu, että mitenkäs valmennus? Tykkäsin olla Antin kanssa, mutta koettiin järkevänä mennä lähivalmennukseen, jos Helsingistä löytyy joku, Mäki kertoo.

– Antti oli sitten nähnyt Mickeä kisoissa ja kysynyt, että otatko Vilman, kun hän pääsi Helsinkiin opiskelemaan. Myös Saara oli lämmitellyt Mikkeä etukäteen.

Ylöstalolle ei siis juuri jäänyt vaihtoehtoja?

– Saara sanoi, että Vilma tulee meidän ryhmään. Vilma saa kiitää Saaraa siitä, että tämä kävi niin kivuttomasti. Olen vähän liiankin tunnettu siitä, että karsastan uusia urheilijoita, Ylöstalo veistelee.

Keskitalo: kevään sairastelu vei kaiken nollille

Jos Motonet GP:ssä olisi viime kesänä järjestetty sarjan iloisin ilme -kilpailu, Keskitalon riemu Joensuussa 100 metrin aitojen ennätysjuoksun maalissa olisi ollut vahva ehdokas voittajaksi.

Erityiseksi uran ensimmäisen 13 sekunnin alituksen teki se, että hyvin onnistuneen syksyn harjoittelun jälkeen keväällä kaikki ei sujunut, kuten juoksija ja valmentajat olivat kaavailleet.

– Kevät oli hirveän vaikea. Tuntui, että pääseekö tästä kesällä viivalle ollenkaan. Pääsin kuitenkin treenaamaan, ja Joensuun aika tuli kirsikkana kakun päälle, Keskitalo muistelee.

Keväällä Keskitalon harjoittelua kiusasi ensin hallikaudella takareiteen tullut pieni repeämä. Sen kuntoutus kesti muutaman viikon, minkä jälkeen hän sairastui ja oli reilut kolme viikkoa korkean kuumeen kourissa.

– Se veti kaikki nollille. Kun palasin treeneihin, voimatasot olivat kadonneet. Tilanne alkoi normalisoitua vasta ihan loppukesästä. Se piti hyväksyä ja tehdä asioita sen mukaan, Keskitalo muistelee.

”Päätettiin keskittyä kesällä aitajuoksutekniikkaan”

Keskitalo ja Ylöstalo päättivät, että kun keväällä ei voitu keskittyä aitajuoksun tekniseen puoleen kuten oli suunniteltu, sitä lisättiin kesän ohjelmaan.

– Siinä vaiheessa, kun nähtiin, että pystyn palaamaan normaalisti treeneihin ja kisaamaan, päätimme keskittyä kesällä aitajuoksutekniikkaan. Minusta tuntuu, että saimme edistettyä niitä asioita kisakauden aikana hyvin, Keskitalo sanoo.

– Juoksun kokonaisuus meni paljon eteenpäin. Nyt syksyllä oli hyvä aloittaa treenejä, kun tuntui, että jotakin sieltä kesän harjoittelusta on jäänyt mukaan.

Keskitalolla on takana kaksi kautta Ylöstalon valmennuksessa ja hyvin tuloksin.

– Molemmat kaudet ovat selkeästi vieneet minua eteenpäin. Suurin kehityskohde on ollut tekninen tekeminen. Se lähti juoksutekniikasta, joka piti saada toimimaan ensin ja sitten vietyä aitajuoksuun. Aitominen ei ole minulle tullut luonnostaan, kuten joillakin muilla, Keskitalo viittaa vieressä istuvaan Vilma Mäkeen.

– Jos minä voisin ottaa sinulta nopeutta ja sinä minulta aitatekniikkaa, me oltaisiin hyvä paketti, Mäki veistelee.

Aidan ylitys kestää vielä liian kauan

Keskitalo on kirjoilla Helsingin yliopistossa. Hän opiskelee molekyylibiologiaa ja molekyylibiotieteitä, mutta on keskittynyt urheilu-uraansa.

– Muutaman kurssin olen sinne tehnyt. Se, kuinka me harjoittelemme, on sen verran kuormittavaa, etten ole halunnut alkaa tunkea siihen opiskelua väkisin, Keskitalo sanoo.

Aitajuoksijana Keskitalo kurottaa kovalle kansainväliselle tasolle, mutta juoksun ja ominaisuuksien kehittämisessä riittää työtä. Isoimmat haasteet ovat ponnistuksen ja aidan ylityksen kokonaisuudessa.

– Aidan ylitys kestää liian kauan, ja kun olen nopea aitojen välissä, kokonaisuus on herkästi epätasapainossa. Aidan ylitys taas lähtee ponnistuksesta. Siihen olen yrittänyt keskittyä ja juoksun alkuun, Keskitalo analysoi.

– Juoksun alussa haasteena on kiihdyttää ulos telineistä ensimmäiselle aidalle niin, että saan kiihdytyksen jatkumaan. Nyt vauhti pysähtyy herkästi ensimmäiseen aitaan, jonka jälkeen kiihdytys alkaa uudestaan. Viime kesänä minulle oli tyypillistä, että juoksu alkoi olla kohdillaan vasta kolmos–nelosvälissä.

”Olen tosi iloinen siitä, että uskalsimme harjoitella kesällä”

Nopeus on Keskitalon vahvuus. Se kehittyi hyvin viime kaudella. Hän juoksi talvella hallissa 60 metriä 7,41 ja kesällä 100 metriä myötätuulessa (+2,1 m/s) 11,60 ja ennätyskelpoisessa tuulessa 11,71.

– Nopeuspuoli on ollut suhteessa hyvä, mutta voimapuoli taas on se, johon on pitänyt keskittyä tosi paljon. Siksi oli tosi ikävää, kun syksyllä sain tehtyä voimaa aika hyvin, se meni hukkaan niissä kevään vaikeuksissa.

– Nyt tilanne on taas aika hyvä. Olen tosi iloinen siitä, että uskalsimme harjoitella kesällä. Joku voisi sanoa, että silloin harjoittelimme kisojen kustannuksella, mutta minä olen vielä aika nuori urheilija. Se on tärkeää, että pohjatyöt tulevat tehtyä kunnolla.

”Haluan katsoa, missä omat rajat menevät”

Keskitalon katse on nyt hallikaudessa, ja ensimmäinen tavoite on rikkoa oma ennätys, joka 60 metrin aidoissa on 8,22.

– Jos katsoo minun viime kesän juoksujani, niistä suurin osa tuli siihen noin viitosaidalle tuossa vauhdissa. Se ei ollut huomattavan paljon kovempaa kuin 8,2, eli sen rikkominen on hallikaudella ihan hyvä haaste, Keskitalo arvioi.

– Jos pystyn tiputtamaan ennätystä, vaikka kaksi sekunnin kymmenystä, saan olla tyytyväinen, vaikkei se riittäisi kisapaikkaan, Keskitalo viittaa maaliskuussa Hollannin Apeldoornissa käytäviin EM-halleihin.

– Ylipäätä seuraan lähinnä omaa kehitystäni. Haluan katsoa, missä omat rajani menevät. Toivottavasti ne ovat siellä tarpeeksi korkealla.

Vilma Mäki: ”Alku oli sellaista, että suorastaan hirvitti”

Vilma Mäki kuvaa itseään rempseäksi eteläpohjalaiseksi, jolle muutto Kuortaneelta Helsinkiin valmentajanvaihdoksineen oli pieni kulttuurishokki.

– Alku oli sellaista, että suorastaan hirvitti. Oli muutto, uusi valmentaja ja treeniporukka, miten se lähtee sujumaan? Koulukin alkoi, ja kun lukiosta oli pari vuotta, piti asennoitua siihen, että nyt pitää taas alkaa opiskella, Mäki kertaa.

– Lopulta lasku tänne oli aika pehmeä. Siinä oli ylimenokausi, kun muutin, joten sain treeneistä happea. Pystyin käymään koulussa ja pääsin vähän sisään siihen, mikä tämä tutkinto on. Vasta sitten aloitin treenit.

Hämäläisen valmennuksessa vierähti 11 vuotta

Urheilun Mäki aloitti kotipaikkakunnallaan Alavuden Urheilijoissa. Telinevoimistelu ja yleisurheilu kulkivat käsi kädessä yläasteen 6. luokalle. Sen jälkeen yleisurheilu jatkui, ja sitä ryyditti tanssiharrastus kerran viikossa. Aitajuoksu tuli kuvaan mukaan jo varhain.

– Alavuden Urheilijoiden Urheilukoulussa hoksattiin, että aitajuoksu tulee minulta vähän niin kuin luonnostaan. Alavudella ei oikein ollut sellaista valmennusta, joten päädyin Olga Hämäläisen valmennukseen, jossa vierähti 11 vuotta, 10-vuotiaasta 21-vuotiaaksi.

– Olgan kanssa harjoittelin monipuolisesti, mutta jossakin kohtaa totesimme, että aitajuoksu sujuu niin hyvin, että katsotaanpas tämä kortti, ja sille tielle olen jäänyt.

”Antin kanssa keskityimme paljon aitatekniikkaan”

 Hämäläisen johdolla Mäki koki saaneensa uralleen erinomaiset pohjat.

– Tykkäsin Olgasta tosi paljon. Hän kanssaan juoksin paljon ja tein voimaharjoittelua lajivoimatyylisesti, mistä tykkäsin paljon, ja se sopi minulle hyvin.

Kun Hämäläinen kuoli keväällä 2023, Mäen valmentajaksi vaihtui Antti Haapakoski.

– Kuortaneella ei ole vaihtoehtoja ihan älyttömästi. Tuli mieleen, että kysyn Antilta, pystyykö hän ylipäätä ottamaan ketään. Se ei ole itsestäänselvyys. Antti lupasi heti, että voi auttaa ja otti päävastuun. Antilla ehdin olla puolitoista vuotta, Mäki kertoo.

– Tykkäsin Antistakin tosi paljon. Olgan kanssa ei tehty kovin paljon peruspunttia. Antin kanssa lisäsin voimaharjoittelua, tein kunnon punttia ja harjoitteluun tuli uusia elementtejä, mutta pyrimme myös säästämään Olgan kanssa tehtyjä juttuja, joista tykkäsin. Olga teetätti esimerkiksi paljon loikkia ja niitä jatkoimme, Mäki kertaa.

– Antin kanssa keskityimme myös paljon aitatekniikkaan ja teimme nopeutta. Varsinkin aitatekniikan parantamisen katsoimme tärkeäksi, ja se toikin tulosta.

”Hyvä treenata yhdessä, kun meillä on sama heikkous”

Ylöstalon johdolla noiden samojen asioiden kehittäminen on jatkunut. Mäki kokee, että perustekniikka aitajuoksussa toimii, mutta hiottavaa riittää.

– Aidan ylityksestä pitää saada kaikki ylimääräinen liike pois. Joskus saattaa olla myös, että lennän aidan yli vähän voimistelumaisesti. Nilkatkin on ollut iso juttu, kun ne meinaavat ojentua. Ne pitää saada koukkuun, Mäki linjaa.

Mäen toiveissa on myös kartuttaa tasaisesti voimia ja hioa juoksun lähtöpäätä.

– Pitäisi päästä nopeammin irti telineistä, saada kiihdytys tulemaan oikeaan suuntaan ja kerättyä vauhtia riittävästi ekalle aidalle. Olen siinä kehittynytkin, mutta paljon on kehitettävää, Mäki arvioi.

– Tätä on hyvä treenata yhdessä, kun meillä on Saaran kanssa sama heikkous.

”Hallikauden suhteen pitää olla realisti”

Ylöstalon valmennuksessa Mäki on viihtynyt, eikä vähiten siksi, että pitkästä aikaa hän ei ole treeneissä yksin valmentajan kanssa.

– Micke on tarkka ja analysoi paljon kaikkea. Se tarkkuus näkyy siinä, että häneltä saa tosi paljon teknistä palautetta, Mäki sanoo.

Talven hallikauden kilpailuja Mäki odottaa mielenkiinnolla. EM-hallit eivät ole päällimmäisenä mielessä. Sinne on tarjolla kolme paikkaa. Tulosraja on tasan 8 sekuntia.

– Hallikauden suhteen pitää olla sillä lailla realisti, että elämässä on tullut paljon muutoksia. Ei voi odotella liikoja. Totta kai viime kesän perusteella 60 metrin aitojen ennätys pitäisi saada kohtuu lähelle 8 sekunnin rajaa, Mäki sanoo. Ennätys on nyt 8,24.

– Kahdeksan sekuntia vaatii, että saan lähdön toimimaan. Kesää en ole ihan älyttömästi miettinyt muuten kuin, että Universiadit on yksi tavoite, jos sinne joukkue lähetetään.

Lue Ylöstalon ajatuksia aiturikaksikon valmennuksesta

Tutustu Huippu-Urheilu-Uutiset -lehteen ja katso mitä Keskitalon ja Mäen valmentaja Mikael Ylöstalo kertoo aitureiden harjoittelusta. HUU ilmestyy vain printtimuodossa, mutta vuoden 2024 viimeisin numero on nyt luettavissa nettilehtenä tästä linkistä :https://www.yleisurheilu.fi/tilaa-valmennusjulkaisu-huippu-urheilu-uutiset/