Teknisen taidon ja nopeuden kehittäminen, harjoittelun monipuolisuus, suunnitelmallisuus, urheilijan oma tahto, osaavat tukitiimit ja maltti. Suomen Urheiluliiton aitajuoksuvalmentaja Jussi Ihamäen viesti nuorille urheilijoille Helsingin aitajuoksuklinikalla nojasi kokemuksen toimiviksi osoittamiin teemoihin.
Ihamäen ja Viivi Lehikoisen yhteisesityksen teemana oli Lehikoisen polku huipulle. Omassa osuudessaan 17-vuotiaiden 400 metrin aitojen Euroopan mestari kävi läpi itse tehtyyn perusruokaan nojaavan ja hyvin mietityn ruokavalionsa periaatteita.(tästä linkistä pääset tuohon juttuun)
Anne Suorannan vetämä aitaklinikka on koulinut nuoria aitureita ja valmentajia lajin saloihin jo kahden vuoden ajan. Osa klinikan konseptia ovat Ihamäen ja Lehikoisen Helsingin Liikuntamyllyssä pitämän esityksen tapaiset tietoiskut ja tilaisuus kysellä lajin huippuosaajilta.
– Meillä on kesä-, syksy- ja talviklinikat. Kukin kestää 10 harjoituskertaa ja ne on jaettu 13-15-vuotiaiden ja 15-17-vuotiaiden ryhmiin, Suoranta kertoo.
– Harjoituksissa painopiste on aitajuoksuharjoitteissa ja siihen liittyvässä tukiharjoittelussa, toiminnallisissa verryttelyissä ja kehonhallinnassa. Klinikat ovat avoimia urheilijoille ja valmentajille.
Klinikat on otettu lämpimästi vastaan.
– Urheilijat pääsevät klinikoilla Espoosta parempiin olosuhteisiin harjoittelemaan ja saamaan aitatietoa huippuopettajalta ja samalla tässä oppii itsekin, Espoon Tapioiden valmentaja Mika Ruuskanen summasi omat ja tytärtään valmentavan Esbo IF:n Mats Jungarin ajatukset aitaklinikasta.
Tekniikka ja nopeusharjoittelu ykkösenä
Ihamäen ja Lehikoisen esitys veti Liikuntamyllyn luokkahuoneen täyteen nuoria juoksijoita ja tukun valmentajia. Esityksessään Ihamäki piirteli yleisiä linjoja nuorten harjoittelusta.
– Nuorten harjoittelussa pitäisi korostaa teknisen osaamisen merkitystä. Pääpainon pitäisi olla tekniikassa ja nopeusominaisuuksissa. Tekninen osaaminen tarkoittaa kaikkea osaamista aina juoksutekniikasta voimaharjoitteluun, jonka kanssa ei ole mikään kiire, Ihamäki muistutti.
– Kovaa juokseminen on parasta tekniikkaharjoitusta, mutta sitä voi tehdä myös aitakoordinaatioilla. Ne toimivat lämmittelyliikkeinä, mutta oikein tehtynä niillä pystyy jossakin määrin kehittämään myös tekniikkaa ja ne kehittävät hyvin aitajuoksulihaksia.
– Nopeutta ja nopeusvoimaa taas nuorena pitää kehittää järkevästi. Se ei tarkoita, että aina juostaan täysillä piikkarit jalassa. Sellainen tuo vain penikka- ja muita jalkavaivoja.
Kaiken perusta pika- ja aitajuoksussakin on Ihamäen mukaan kova pohjakunto.
– Ajattelen tätä ääripäiden kautta. Luodaan kova pohja ja tehdään siihen päälle teräviä juttuja. Tätä on sitten hyvä täydentää. Pikajuoksijalle 30 minuuttia hölkkää ei ole sitä mitä hän haluaisi tehdä, mutta sitäkin pitäisi nuorena tehdä, Ihamäki kiteytti aitajuoksijan rakentamista.
Urheilijan oma tahto, eli motivaatio toimia urheilijan tavoin, on Ihamäelle menestyksen keskeisin tukipylväs.
– Silti urheilija tarvitsee tuekseen myös hyvän valmentajan ja tukitiimin ohjaamaan harjoittelua, ja varmistamaan esimerkiksi, että lihastasapaino ja tukilihakset ovat harjoittelun edellyttämällä tasolla.
– Jos lihakset ovat aina voimaharjoittelun jälkeen niin kipeät, ettei pysty kunnolla kävelemään, harjoittelet joko väärin tai liian vähän.
Tunnista kipu joka vaatii reagointia
Säännöllisen ja suunnitelmallisen harjoittelun toteuttaminen vaatii Ihamäen mukaan, että asiat koulussa ja kotona luistavat, jolloin urheilijalla on hyvä olla.
– Nyt kun kaikilla on kännykkä, pitää muistaa myös riittävä lepo. Nuori tarvitsee 9 tuntia unta vuorokaudessa ja nimenomaan yöllä nukuttuna. Jos urheilee 2-4 tuntia päivässä, pitää miettiä miten hyvin sen loput 20-22 tuntia käyttää. Tukeeko se urheilua?
Ihamäen periaatteet kiteytyvät hyvin Lehikoisen polussa kohti huipputuloksia. Harjoittelu oli lapsena ottelu- ja kestävyyspohjaista. Neljä vuotta sitten, valmentaja Mervi Brandenburgin (ent. Laurén) johdolla monipuoliseen tekemiseen ympättiin nopeusharjoittelu, jolla ennätykset alkoivat kohentua.
Ihamäki tuli valmennukseen mukaan kaksi vuotta sitten.
– Minä jatkoin siitä saamaan tyyliin ja teen edelleen Viivin ohjelmia paljolti samalla ajatuksella, että edetään nopeutta ja tekniikkaa kehittämällä.
Lehikoisen harjoittelun sisältöön on vaikuttanut vahvasti kuusi vuotta sitten jalkaterässä ollut rasitusvamma. Se toi paljon oheisharjoitteita kuten kuntopyörällä ja crosstrainerillä ahertamista ja hiihtoa, joita on mukana edelleen. Vamma opetti juoksijan myös kuuntelemaan kroppaansa.
– Urheilijan pitää ymmärtää se ero, jos harjoituksessa tuntuu pahalta tai oikeasti sattuu. Vain sellainen urheilija voi nousta korkeammalle tasolle, joka reagoi kun sattuu ja hoitaa sen kuntoon, Ihamäki sanoo.